Stakeholder relations in macro-regional science cooperation : case study : Stakeholder analysis for BONUS joint research and development programme

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää BONUS- Itämeren tutkimusrahoitusohjelman sidosryhmäsuhteita. Tutkimus on toteutettu ajankohtana kesä 2010 – syksy 2011, ja se sijoittui BONUS- ohjelman strategiseen vaiheeseen, jonka aikana rakennettiin strategista tutkimusohjelma ja vahvistettiin sidosryhmäsuhteita. Tutkimuksessa on kaksi aineistoa: Tutkielman ensimmäinen empiirinen osa muodostuu BONUS sihteeristön sidosryhmänäkemyksestä ja toinen aineisto on kerätty avoimen kyselyn avulla (written questioning) Itämeren alueella toimivissa erilaisissa verkostoissa. Tutkimuksen keskiössä on ollut selvittää, miten BONUS organisaatio voisi parantaa sidosryhmäsuhteitaan ja laajentaa vaikuttavuuttaan perinteisen tiedeyhteisön ulkopuolelle. Yhteiskunnallinen kiinnostuvuus tutkimuksessa onkin tieteen ja muun yhteiskunnan väliset suhteet ja vuorovaikutus. Teoreettinen pohja ja päänäkökulma tutkimuksessa on Bruno Latourin ajatukset tieteestä kollektiivisena projektina sekä hänen ideansa ei-humaanista toimijuudesta. Käytännön tutkimustyövälineenä on Mitchell, Agle ja Woodin (1997) sidosryhmätypologia, jonka kautta sidosryhmiä on pystytty kategorisoimaan ja tarkastelemaan. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on käytetty laadullista sisällönanalyysia, jonka temaattisena rungona on toiminut em. sidosryhmätypologia sekä Luoma-Ahon ja Paloviidan (2010) malli erilaisista ei-humaaneista toimija-alueista, joiden kautta voidaan tulkita uusia sidosryhmiä organisaatiolle. Tutkimustulokset osoittavat, että vaikka tutkimusyhteisön näkökulmasta tärkeimmät sidosryhmät löytyvät pääosin itse tiedeyhteisöstä, rahoitusorganisaatioista ja päättäviltä tahoilta, uusin tieto ja tutkimustulokset kiinnostavat myös laajempaa yhteiskuntaa. BONUS- ohjelmalle löytyi seitsemän uutta toimija-aluetta (yhteistyö, uudet aloitteet ja hankkeet, sosiaalinen ulottuvuus, talous- ja teollisuus, inhimillinen pääoma, Itämeren alue mallialueena ja mielipiteen muokkaaminen), joiden kautta organisaatio voi löytää uusia kanavia ja sidosryhmiä yhteiskuntaan. Tiedeorganisaatioiden tulisikin kiinnittää suurempaa huomiota niihin toimija-alueisiin, joiden kautta tieteen tulokset voisivat saavuttaa yhteiskunnan eri alueet ja näin Latourin ajatusten mukaisesti puolustaa myös omaa asemaansa yhteiskunnassa.

The main aim in the research is to analyse the stakeholder relations of BONUS Joint Research and Development Programme. The research has been executed during summer 2010 – autumn 2011 and it is part of the strategic phase of the BONUS Programme, during which the Strategic Research Agenda and the stakeholder relations were built. The research has two empirical datas: The first data consists of the management view of BONUS Secretariat and the second part of data was gathered via written questionings sent to various Baltic Sea Networks. The focus of the research has been to study how BONUS could develop and widen its stakeholder relations and promote the Programme and its product, new knowledge, beyond the science community and traditional stakeholder understanding. The social and public policy interest in this research is in the interface of science and society and the relations between them. The main theoretical view point are the ideas of Bruno Latour on “Science as a collective project” and the non-human actorship. The stakeholder typology by Mitchell, Agle and Wood (1997) has acted as the practical tool to categorise and analyse the stakeholdergroups. The method for analysis is qualitative content analysis, applying the tools given by the stakeholder typology as well as the model of spheres of influence by Luoma-aho and Paloviita (2010). The research results indicate that while – from the management point of view – the most important stakeholder groups are found within the science community, policy sector as well as funding organisations, the wider society has a need for new knowledge and science results, as well. This study reveals seven new spheres of influence where new channels of dissemination and new stakeholders can be translated from: cooperation, new initiatives and projects, social dimension, economy and industry, human capital, Baltic Sea Region as a model, opinion forming). The scientific community should pay more attention also to those spheres of influence, through which the different sectors of the society could be reached in a focused manner and thus reinforce the status of science by making it a collective project.