Kolmas sektori hyvinvointivaltion uudelleenjärjestyessä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on tarkastella kolmannen sektorin roolia hyvinvointivaltion uudelleenjärjestyessä hyvinvointipalvelujen tuottamisen näkökulmasta. Tutkimusstrategiana on teoreettinen tutkimus. Tutkimuksen aineiston muodostaa tutkimuskirjallisuus. Olen jäsennellyt ja tulkinnut hyvinvointivaltion ja kolmannen sektorin suhdetta sekä kolmannen sektorin laajuuden selitysteorioiden että hyvinvointivaltion ja kolmannen sektorin suhdetta käsitelevien mallien avulla. Hyvinvointivaltion uudelleen järjestymisessä on keskitytty jälkiteollisen yhteiskunnan sosiaalipolitiikalle asettamien haasteiden kuvaamisen ja hyvinvointipluralismiksi kutsutun mallin kuvaamiseen. Kolmas sektori on laaja ja monimerkityksinen käsite ja konsepti. Tässä tutkimuksessa keskitytään kolmanteen sektoriin hyvinvointipalvelujen tuottajana. Keskeiset asiat tutkimuksessani liittyvät havaintoon siitä, että yksityisten palveluntuottajien osuus sosiaalipalvelujen tuottamisessa on lisääntynyt. Jälkiekspansiivinen hyvinvointivaltio ei voi kasvattaa palvelujärjestelmiään. Hyvinvointivaltio ja kolmannen sektorin suhde on muotoutunut kompleksiseksi ja uusia yhteistyömuotoja etsiväksi. Kuitenkin kolmannelle sektorille ei voi asettaa liian suuria odotuksia hyvinvointipalvelujen tuottamisen suhteen. Kolmannen sektorin palveluntuotantoon liittyy vielä selvittämättömiä asioita kuten vastuu ja sääntelykysymykset, aatteellisuuden korvaantuminen palveluntuotannolla, alueellinen ja toimialaan liittyvä polarisaatio ja kolmannen sektorin oma intressi. Hyvinvointivaltion ja kolmannen sektorin suhde on pitkälti poliittis-laillisen raamin asettamien vaatimusten muovaama. Näiden raamien sisällä hyvinvointivaltion ja kolmannen sektorin kompleksinen suhde pitää sisällän erityisyyden, täydentävyyden, yhteistyön, vaihtoehtoisuuden ja riippuvuuden elementtejä.