Elinkeinopolitiikka syrjäisen maaseudun kunnissa : Kuhmoisten ja Puumalan kuntapäättäjien, yrittäjien ja elinkeinoyhtiöiden edustajien käsityksiä elinkeinopolitiikasta

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan syrjäisen maaseudun kuntien elinkeinopolitiikkaa kahden esimerkkikunnan, Kuhmoisen ja Puumalan käytäntöjen valossa. Tutkimuksessa halutaan tuoda esille, millaisena toimintana ja prosesseina elinkeinopolitiikka näissä kyseisissä kunnissa näyttäytyy. Tarkastelun keskiössä ovat kunnan ja yrittäjien välinen suhde, elinkeinopolitiikan seutuistumiskehitys sekä se, miten vastuut jakautuvat kunnissa elinkeinopolitiikan suunnittelun ja toteutuksen osalta. Tutkimuksen aineistona on kaksitoista teemahaastattelua. Haasteltavat olivat Kuhmoisten ja Puumalan kuntapäättäjiä, yrittäjiä sekä kuntien kanssa yhteistyötä tekevien elinkeinoyhtiöiden edustajia. Tarkastelussa ovat näiden ihmisten käsitykset ja kokemukset, joita suhteutetaan tutkimuskirjallisuudesta löytyviin näkemyksiin. Tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan sanoa elinkeinopolitiikan tarkastelun olevan ajankohtaista. Parhaillaan käynnissä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on parantaa tuottavuutta ja hillitä kuntien menojen kasvua. Keinoina tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kuntarakenteen vahvistaminen kuntien yhdistämisen kautta, palvelurakenteiden vahvistaminen kokoamalla kuntaa laajempaa väestöpohjaa edellyttävät palvelut ja kuntien yhteistoiminnan lisääminen. Tämä tarkoittaa sitä, että pienillä, taloutensa kanssa tasapainottelevilla maaseutukunnilla on edessään päätös mahdollisesta kuntaliitoksesta. Menestyksekäs elinkeinopolitiikka on puolestaan kunnan elinvoimaisuuden kannalta tärkeä asia, sillä elinkeinopolitiikka pidetään kunnan keskeisenä välineenä paikallisten elinkeino-olojen kehittämiseen ja tätä kautta kuntalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että elinkeinopolitiikan tärkeimpänä tavoitteena pidettiin uusien työpaikkojen luomista. Kuntien elinkeinopolitiikka oli virkamiesvetoista. Seutuyhteistyö elinkeinoyhtiön kanssa nähtiin elinkeinopolitiikan tulevaisuuden muotona, vaikka sen paremmuutta suhteessa vanhaan elinkeinoasiamiesjärjestelmään myös hiukan epäiltiin. Kunnan ja yrittäjien suhteessa oli sekä Kuhmoisissa että Puumalassa parantamisen varaa. Tutkimuksessa nousi esille neljä yhteistyötä häiritsevää tekijää: 1) kuntien henkilöstöresurssien vähyys, 2) menneisyyden epäonnistuneista elinkeinopoliittisista hankkeista johtuva epäluottamus, 3) kunnan tiedottamisen ja päätöksentekoprosessin avoimuuden puute sekä 4) yrittäjäjärjestöjen aktiivisuuden puute kunnan ja yrittäjien välisen keskustelun välittäjänä ja ylläpitäjänä.