Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää suomalaisissa sanomalehdissä vuonna 2008 julkaistujen kaunokirjallisuuskritiikkien sukupuolidiskursseja. Aineiston viitekehyksenä toimii feministiseen tutkimusotteeseen nojautuva jälkistrukturalismi, jonka kautta sukupuoli nähdään rakentuvan osana sosiaalisia käytäntöjä. Tutkimuksessa kirjallisuuskritiikit nostetaan sosiaaliseksi käytännöksi siten, että tutkimus tarkastelee niiden tapaa tuottaa sukupuolta ja sitä kuvaa, jonka ne mies- ja naiskirjailijoista luovat. Kirjallisuuskritiikit nähdään tutkimuksessa siten vahvasti kirjallisuuskentän valta-asemaan kytkeytyneinä tuotantoprosesseina, jotka samalla sekä merkityksellistävät taidetta että tuottavat sukupuolta
Tutkimuksen varsinaiseksi tutkimusongelmaksi voidaan tiivistää kysymys siitä tuottaako tai ylläpitääkö kaunokirjallisuuskritiikki stereotypisia sukupuolia ja sukupuolieroja. Tutkimus kohdistuu siten vain kirjallisuuskritiikkien välittämään näkemykseen taiteilijasta eli tutkimuskohteena on
kirjailijaan kohdistetut kielelliset diskurssit, joita tarkastellaan kirjallisuuskritiikkien välittämän ja niiden kautta muodostuvan sukupuolikuvan kautta. Tutkimuksen varsinaisena metodina toimii diskurssianalyysi, jota sovelletaan yhteensä 35 kirja-arvioon. Varsinaisen diskurssianalyysin lisäksi tutkimus tuottaa kirjallisuuskritiikeistä myös lukumäärien kautta saatavaa tietoa, sillä kaikkiaan tutkimuksessa käsiteltiin noin 880 arviota.
Tutkimustulokset osoittivat, että kaunokirjallisuuskritiiikki sekä ylläpitää että tuottaa stereotypisia sukupuolia ja sukupuolieroja. Tämä näkyy ensinnäkin aineiston lukumäärän osalta siinä, että suurin osa aineiston arvioista käsitteli mieskirjailijoiden teoksia. Erityisesti tämä korostui mieskriitikoiden kirjoittamissa arvioista, joista peräti 79 prosenttia (359 kpl) käsitteli mieskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Lisäksi tutkimustulokset osoittivat, miten eri tavoin mies- ja naiskriitikot suhtautuivat mies- ja naiskirjailijoihin. Tämä näkyi muun muassa siihen, miten henkilöä puhuteltiin kirjailijaksi sekä tämän teokselle ja uralle annetuissa tunnustuksissa, mutta myös kirjailijaan kohdistuvien vertailujen tai tämän persoonan pohdinnassa. Samoin tuloksissa näkyy hyvin muun muassa erilaisten adjektiivien ja niiden luomien mielikuvien kautta selkeästi muodostuva sukupuoliero mies- ja naiskirjailijoiden välille. Esimerkiksi mieskriitikot kuvaavat mieskirjailijoita teknisesti taitaviksi mestareiksi kun taas naiskirjailija henkilöityy muun muassa perhe-arvojen kautta. Naiskriitikot pyrkivät kuitenkin häivyttämään sukupuolieroa luomalla naiskirjailijoihin hyvin ammattimaisen suhteen ja hälventämään arvioissaan perinteistä mieskuvaa.
...
