Muuttuva ikäjärjestys sinfoniaorkesterissa

Abstract

Tutkimuksen taustana on orkesterimuusikoiden ikääntyminen suomalaisissa sinfoniaorkestereissa. Ikääntyminen näkyy orkestereiden keski-iän nousuna ja sen taustalla on 1960–80- luvuilla tapahtunut uusien orkestereiden perustaminen ja vanhojen laajentaminen. Tuona ajanjaksona palkatut muusikot lähestyvät nyt eläkeikää yhtenäisenä kohorttina ja jäävät eläkkeelle 10–15 vuoden kuluttua jättäen jälkeensä tarpeen voimakkaille rekrytointitoimenpiteille. Tutkimus on tapaustutkimus yhdestä sinfoniaorkesterista, samalla kuitenkin kartoittaen myös valtakunnallista tilannetta. Aineistona on teemahaastatteluita, artikkeleita, aikaisempaa tutkimusta sekä havainnointia. Eri aineistojen yhdistelmän kautta löydetään erilaisia näkökulmia ikääntymiseen ja orkesterityöhön. Aineisto on järjestetty teemoittelemalla ja analyysin taustalla aineistoa peilaa ikästratifikaatioteoria. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella orkestereiden sisäistä ikärakennetta ja sen muutosta kiihtyvässä eläköitöitymisprosessissa. Tutkimustehtävät ovat seuraavia: millainen tuleva muutos orkesterin ikärakenteessa on, mistä löytyy uusien muusikoiden kerrostuma poistuvan tilalle ja miten ikääntyminen heijastuu työn tekemiseen. Millainen prosessi eläkkeelle jääminen on muusikolle? Mureneeko orkesterin ikärakenne suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää? Orkesterin ikäkohortit osoittautuivat epätasapainoisiksi; nuorten ja ikääntyvien muusikoiden kohortit olivat laajoja, kun taas keski-ikäisiä ja ikääntyneitä muusikoita oli vähän. Ikääntyvien kohortin lähestyessä eläkeikää ikäjärjestys alkaa muuttua nuorten siirtyessä ikääntyneiden tilalle vaativiin tehtäviin ja ikääntyvien löytäessä uusia rooleja työyhteisössä. Samalla tarvitaan uusi kohortti ammattitaitoisia muusikoita eläkkeelle jäävien tilalle ja tähän sukupolvenvaihdokseen voidaan alkaa valmistautua jo nyt kehittämällä pitkän aikavälin ikä- ja eläkestrategioita orkestereihin.