Fainomena Aratea : tähtiä ja tähdistöjä kuvaavat adjektiivit Ciceron, Germanicuksen ja Avienuksen käännöksissä

Abstract

Kreikkalainen Aratos Soloslainen kirjoitti tähtitaivasta kuvailevan heksametri-mittaisen Fainomena-opetusrunoelman n. 270 eKr. Teos oli tunnettu kautta koko antiikin ajan, ja sitä käytettiin pohjana useissa muissa tähtitiedettä käsittelevissä teoksissa. Kreikankielisen alkuperäistekstin lisäksi antiikin ajalta on säilynyt sen kolme latinankielistä käännösversiota: Ciceron, Germanicuksen ja Avienuksen Fainomena-käännökset. Cicero julkaisi omansa ensimmäisellä vuosisadalla eKr., Germanicus ensimmäisellä vuosisadalla jKr. ja Avienus neljännellä vuosisadalla jKr. Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan, millaisin adjektiivein tähtiä on kuvattu ja miten latinan runokieli on muuttunut kyseisenä viiden vuosisadan ajanjaksona. Tarkastelun kohteeksi on valittu teksteissä esiintyvät tähtiä ja tähti kuvioita kuvailevat adjektiivit. Aineistona on yhteensä 1231 adjektiiviesiintymää, joista Cicerolla 282, Germanicuksella 341 ja Avienuksella 608. Käännösten sisältämiä adjektiiveja vertaillaan toisiinsa kahdesta eri näkökulmasta: niiden rakenteen ja niiden merkityksen kannalta. Rakenteita tutkittaessa pyritään selvittämään erilaisten suffiksien, vertailumuotojen ja yhdyssanojen esiintymistä ja niiden käytön eroja kussakin käännöksessä. Merkitystä tarkasteltaessa tutkitaan, minkälaisia adjektiiveja kääntäjät käyttävät ja millä perusteella. Tarkastelun perusteella voidaan todeta, ettei kreikkalainen alkuteksti tai tähti-tieteessä vahvasti elänyt traditio leimaa voimakkaasti yhdenkään käännöksen tekstiä. Samasta aiheesta kirjoitettaessa kääntäjät käyttävät hyvin erilaisia adjektiiveja niin rakenteeltaan kuin merkitykseltäänkin. Vertailtaessa aineiston adjektiiveja latinan kielen yleiseen kehitykseen huomataan kääntäjien käyttävän aikakaudelleen ja tyylilleen ominaisia adjektiiveja.