Pienten monikkolasten vanhempien kokemuksia elämänhallinnasta, tuen tarpeista ja avun saamisesta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienten monikkolasten vanhempien kokemuksia omasta elämänhallinnastaan sekä tarkastella erilaisten tukea antavien tahojen merkityksiä monikkoperheen vanhempien arjessa. Tutkimus perustui Suomen Monikkoperheet ry:n HYVÄ ALKU -hankkeessa kerättyyn aineistoon suomalaisista monikkoperheen vanhemmista. Aineisto kerättiin syys–lokakuussa 2009 Internetissä toteutetulla kyselylomakkeella. Pienten monikkolasten perheitä tähän tutkimukseen valikoitui aineistosta yhteensä 425 (407 äitiä, 189 puolisoa). Tutkimusaineiston määrälliset vastaukset analysoitiin frekvenssijakaumien sekä ristiintaulukoinnin Khi-neliötestien avulla ja avoimet vastaukset analysoitiin sisällön analyysilla. Pienten monikkolasten vanhempien elämänhallinta koostui tasapainoilusta arjen kuormittavien erityisvaatimusten sekä voimavaroja antavien myönteisten perhekokemusten välillä. Vanhempien elämänhallintaa heikensi kasvatuksen ja perushoidon moninkertaiset vaatimukset sekä omat hyvinvointiriskit kiireen ja väsymyksen sävyttämänä. Vanhempien voimat kuluivat pääosin arjesta selviytymiseen ja perushoidon rutiininomaiseen toteuttamiseen parisuhteen ja oman jaksamisen kustannuksella. Vanhempien arki sisälsi myös useita elämänhallintaa vahvistavia tekijöitä. Vanhemmat kokivat arjessaan monia myönteisiä tuntemuksia, onnellisuutta ja tasapainoisuutta. Iloa toi monipuolinen arkielämä monikkolasten kasvun ja kehityksen seuraamisen ohessa. Monikkoperheen vanhempien elämänhallintaa vahvistivat erityisesti toimivan parisuhteen ja jaetun vanhemmuuden kokemukset sekä oma hyvinvointi ja rakkaus perheen lapsia kohtaan. Monikkoperheen vanhemmilla oli useimmiten tukenaan lähisuhdeverkosto, jonka tarjoama keskusteluapu ja käytännön tuki olivat vanhempien hyvinvoinnille olennaisia. Erityisen tärkeäksi tueksi monikkoperheessä nousi oma puoliso ja isovanhemmat. Yhteiskunnan tarjoaman ulkopuolisen avun tarpeesta saatiin ristiriitaisia tuloksia. Toisaalta monikkoperheiden vanhemmat eivät olleet tarvinneet tukea perhepalveluista, mutta samalla suuri osa vanhemmista kuitenkin toivoi arkeensa monenlaista lisäapua. Vanhemmat kokivat tarvitsevansa enemmän apua erityisesti käytännön lasten- ja kodinhoitoon varsinkin monikkolasten vauvaiässä sekä taloudellista tukea kasvaviin kuluihin. Elämänhallinnan kokemukset ovat yksilöllisiä ja vahvistavien ja heikentävien tekijöiden painotukset vaihtelevat perhekohtaisesti. Tukiverkostojen olemassaolo kuitenkin vahvistaa selvästi elämänhallinnan kokemusta ja mahdollistaa selviytymistä elämänhallintaa vavisuttavissa elämäntilanteissa. Ulkopuolista tukea ja apua monikkovanhemmilla ei silti ole riittävästi. Paremmat elämänhallinnan kokemukset edellyttäisivät erilaisia ulkopuolisia tukimuotoja monikkoperheen vanhempien selviytymisen tueksi.