Maahan kätkeytyvä laulu : Timo K. Mukan kirjailijan kokemus ja esikoisromaanin Maa on syntinen laulu runollinen ulottuvuus Martin Heideggerin ajattelun valossa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tehtävänä on piirtää kuvaa lappilaisesta kirjailijasta Timo K. Mukasta (1944 1973) niin kirjailijana, runoilijana kuin kulttuuripoliittisena keskustelijanakin. Tarkastelen hänen esikoisromaaniinsa Maa on syntinen laulu sisältyviä runoja, jotka näen oleellisena, ja vain näennäisesti irrallisena osana romaania. Rakennan niihin filosofista tarkastelutapaa Martin Heideggerin (1889 1976) taidetta koskevan ajattelun kautta. Tarkastelen, kuinka olemista koskeva totuus asettuu teokseen tekeille kätkeytymisen ja paljastumisen leikin kautta. Lähestyn myös Heideggerin ajatusta neliyhteydestä, johon kuuluvat maan ja maailman lisäksi jumalaiset ja kuolevaiset. Tarkastelen, kuinka runoilija löytää sanan, laulun, joka on kätkeytynyt syvälle pohjoiseen maahan. Romaanin uudenlaisen tulkintatavan avulla pyrin puolustamaan Mukan asemaa 60-luvun merkittävimpien kirjailijoiden joukossa. Häntä ei kuitenkaan aina omana aikanaan osattu asettaa kirjallisuuden kentälle. Mukan kirjailijantie, johon kuului kamppailua taloudellisten vaikeuksien kanssa, osoittaa, kuinka hiljalleen rakentuvassa apurahajärjestelmässä oli vielä 60-luvulla paljon puutteita yksittäisen kirjailijan näkökulmasta. Vaikka Mukalla olikin vaikeuksia peräpohjolasta ponnistavana kirjailijan murtautua helsinkiläisen kirjallisuushegemonian läpi, hän onnistui kuitenkin vaikuttamaan kannanotoillaan läänintaiteilijajärjestelmän rakentumiseen. Heidegger rakentaa ajattelussaan uudenlaisen tavan ajatella taiteilijan kokemusta ja roolia. Taiteilija näyttäytyy olemisen kuuntelijana ja vartijana, joka antaa olemisen paljastua siinä, mitä se on. Heidegger korostaa taideteoksen huomassa viivähtävien vaalijoiden tärkeyttä. Mukan romaaneissaan avaaman maailman myötä taide tapahtuu ainutlaatuisella tavalla Lapissa, jänkämaisemassa, jossa oleminen ja runouden kokemus sulautuvat yhteen. Taide tapahtuu luonnollisena osana elämää. Se tulee ulos museoista ja viimeisistäkin sille asetetuista raameista. Taitelija löytää alkuperäisen tehtävänsä runoilijana. Runo on kuitenkin vuosikausien ajan kätkeytynyt ihmisten ymmärtämättömyydeltä ja julmuudelta maahan. Romaanin runoissa runon puhuja, eli laulujen laulaja, poimii hienovaraisesti sanan, ottaa sen vastaan lahjana. Laulu nousee vastalauseeksi ihmisten kapeakatseisuudelle ja tuomitsevaisuudelle. Se suojelee romaanin rakastettuja ahdasmielistä kyläyhteisöä vastaan. Laulun löytäminen tuo mukanaan mahdollisuuden rakentaa maailma uudestaan.