Jatkosodan retoriikka : argumentaatioanalyysi pääministeri Rangellin ja pääministeri Linkomiehen puheista

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaista retoriikkaa Suomen jatkosodan aikaiset pääministerit JW Rangell sekä Edwin Linkomies puheissaan käyttivät. Tarkastelen tutkimuskysymystä analysoimalla kaksi puhetta, joista toisen puheen piti Rangell syksyllä 1941. Toinen on Linkomiehen kesällä 1944 pitämä puhe. Analysoin puheet erittäin tarkasti käyttämällä metodina valtio-opin alalla yleistä argumentaatioanalyysia. Pääasiallisena teoreetikkona käytän Chaim Perelmanin retoriikkatutkimusta ja tukena myös Aristoteleen Retoriikka-teosta sekä uudempaa retoriikka- ja sotaretoriikkatutkimusta. Aineistona työssä ovat puheet, jotka ovat kokonaisuudessaan myös gradussa mukana. Tutkimus osoittaa, että suomalaiset pääministerit käyttivät erinomaisesti hyväkseen retoriikan mahdollisuudet. Tämäntyyppinen tarkka puheiden tarkastelu toi ylipäätään uuden näkökulman suomalaiseen sotaretoriikan tutkimukseen. Osin tutkimus osoitti, että Suomen kannalta epämiellyttäviä totuuksia esimerkiksi Saksan liittolaisuudesta tai hyökkäyssotaan osallistumisesta voitiin hälventää, ja toisaalta sodan yleisesti hyväksyttyjä syitä vahvistaa. Samalla se osoitti argumentaation ja retoriikan tutkimuksen merkityksellisyyden osana politiikan tutkimusta.