Ongelmavanhempi vai ongelmaopettaja? : kokemuksia ja käsityksiä opettajan ja vanhemman kuormittumisesta opetus- ja kasvatustyössä
Päivämäärä
2012Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajaan ja vanhempaan kohdistuvia opetus- ja kasvatustyön vaatimuksia sekä niiden kuormittavuutta. Tutkimusaineisto kerättiin Internetin keskustelupalstoilta ja kolmen lehden mielipidekirjoituksista. Aineistona käytettiin yhteensä kahtakymmentä keskustelua ja mielipidekirjoitusta, jotka oli julkaistu vuosina 2007–2012. Keskusteluista ja mielipidekirjoituksista eroteltiin opettajien, vanhempien ja muiden henkilöiden kommentit aineiston analyysia varten. Muihin henkilöihin sisällytettiin keskustelijat, jotka eivät selkeästi määrittyneet opettajiksi eivätkä vanhemmiksi. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia ja tutkimusaineistoa analysoitiin aineistolähtöisesti.
Tutkimuksen keskeinen tulos opettajaan ja vanhempaan kohdistuvista vaatimuksista oli, että niin opettajalta kuin vanhemmaltakin vaaditaan kasvattamista. Opettaminen nähtiin kuuluvaksi lähinnä opettajalle, vaikka myös vanhempaa vaadittiin opettamaan lasta tukemalla koulunkäyntiä. Toinen keskeinen tulos oli vaatimus yhteistyöhön kodin ja koulun välillä. Niin opettajaa kuin vanhempaakin vaadittiin olemaan aktiivisia yhteydenpidossa oppilaan koulunkäynnin tukemiseksi.
Keskeisin tulos opettajan ja vanhemman kuormittumista aiheuttavista tekijöistä oli, että opettajaa kuormittaa eniten vanhempien taholta tulevat paineet ja vanhempia puolestaan opettajan käytös. Tutkimuksessa vanhemmat tiedostivat kuormittavansa opettajaa vaatimuksillaan ja käytöksellään, kun taas opettajat eivät maininneet oman toimintansa kuormittavan vanhempia. Tutkimuksessa tuli esille myös yhteiskunnan muutoksen vaikutus opettajan ja vanhemman tehtävien muutokseen ja vastuiden jakautumisen epäselvyyteen, mikä voi osaltaan kuormittaa opettajaa ja vanhempaa.
Opettajan yleisimmiksi stressinhallintakeinoiksi osoittautuivat tutkimuksessamme henkiset voimavarat sekä työ- ja vapaa-ajan erottaminen. Vanhempien yleisin stressinhallintakeino oli puolestaan myönteinen asennoituminen yhteistyöhön, jonka avulla yhteistyön tekemisen kuormittavaa vaikutusta voidaan vähentää. Myös opettajat kokivat onnistuneen yhteistyön vanhempien kanssa yhdeksi stressinhallintakeinokseen.
Tutkimustulosten perusteella opettajan ja vanhemman kuormittuminen ja stressinhallintakeinot kytkeytyvät monilta osin yhteistyöhön kodin ja koulun välillä. Yhteistyöllä on nykyään yhä tärkeämpi merkitys oppilaan koulunkäyntiä tukevan kasvatuskumppanuuden muodostamisessa vanhemman ja opettajan välille. Yhteistyön onnistumisen kannalta kummankin osapuolen tulisi tiedostaa kuormittumista aiheuttavia ja sitä vähentäviä tekijöitä.
...
Muu nimeke
Kokemuksia ja käsityksiä opettajan ja vanhemman kuormittumisesta opetus- ja kasvatustyössäAsiasanat
Metadata
Näytä kaikki kuvailutiedotKokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [29556]
Samankaltainen aineisto
Näytetään aineistoja, joilla on samankaltainen nimeke tai asiasanat.
-
Vanhemman ja opettajan välinen luottamus sekä opettajuustyylin merkitys kasvatuskumppanuuden rakentumiselle
Jalasaho, Riikka; Virman, Riikka (2009) -
Luokassa kodin ulkopuolelle sijoitettu lapsi : opettajan näkökulma koulun monialaisesta yhteistyöstä
Parkkonen-Manninen, Elina (2014)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisissa monialaisissa verkostoissa luokanopettaja tekee työtään kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen asioissa. Tutkimuksen avulla myös haluttiin tietää, mistä monialaisista ... -
Kodin ja koulun yhteistyö lapsen kasvun ja kehityksen tukena alakoulussa
Lepistö, Minna (2009) -
Opettajaopiskelijoiden käsityksiä kodin ja koulun yhteistyöstä
Karppinen, Artturi (2019)Tutkimuksessa selvitettiin opettajaksi opiskelevien käsityksiä kodin ja koulun yhteistyöstä. Erityisesti tavoitteena oli saada selville opiskelijoiden käsityksiä yhteistyön merkityksestä, toimintamuodoista, haasteista sekä ...
Ellei toisin mainittu, julkisesti saatavilla olevia JYX-metatietoja (poislukien tiivistelmät) saa vapaasti uudelleenkäyttää CC0-lisenssillä.