Pikkulapsiperheiden vanhemmuuden varhainen tukeminen neuvolan perhetyön avulla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä mahdollisuuksia äitiys- ja lastenneuvolan perhetyö luo pikkulapsiperheiden vanhemmuuden varhaiseksi tukemiseksi asiakasperheiden vanhempien näkökulmasta. Tarkoituksena on tarkastella neuvolan perhetyön tarpeen taustalla olevia perhetilanteita, sen kautta saatua apua ja tukea sekä avun saannin mahdollistavia tekijöitä työskentelyssä. Tutkimuksen viitekehyksenä on vanhemmuuden varhainen tukeminen yhteiskunnallisessa kontekstissa, jota lähestytään sosiaalisen tuen käsitteen kautta. Koska tutkimuksen toimintaympäristönä toimii äitiys- ja lastenneuvola, vanhemmuuden tukemiskeskustelu keskittyy nimenomaan vauva- ja pikkulapsiperheisiin ja niihin liittyviin vanhemmuuden erityiskysymyksiin. Toinen keskeinen teema on perhetyö vanhemmuutta tukevana interventiona ja sen sijoittuminen osaksi äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa. Tutkimus on tapaustutkimus yksittäisessä perhekeskushankkeessa toteutetusta äitiys- ja lastenneuvolan perhetyöstä. Tutkimuksen pääasiallinen aineistonkeruumenetelmä on teemahaastattelu ja analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua. Tutkimuksen aineiston muodostaa kymmenen vanhempien haastattelua, joista viiteen osallistui sekä perheen äiti ja isä ja viiteen osallistui pelkästään perheen äiti. Haastattelut ja sitä kautta myös tutkimustulokset ovat paljolti perheen äidin kokemuksia neuvolan perhetyöstä. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty hankkeen aikana tuotettua kirjallista materiaalia, jotka ovat toimineet lähinnä haastatteluaineiston tukena. Tutkimustulokset osoittavat, että neuvolassa huolen perheen tilanteesta oli synnyttänyt äidin jaksamisongelmat. Taustalla olivat äidin yksinäisyys, vaativat lapset, parisuhdeongelmat, sosiaalisen verkoston ohuus tai epävarmuus vanhempana toimimisen suhteen. Vanhempien kokemuksen mukaan neuvolan perhetyön myötä äidin jaksaminen parantui, vanhemmat saivat vahvistusta vanhemmuuteensa ja erilaisia uusia ajatus- ja toimintamalleja arjen hallitsemiseksi. Äidin jaksaminen parantui elämän- ja arjenhallinnan lisääntymisen myötä, minkä mahdollisti perhetyöntekijän antama keskusteluapu lastenhoitoon, kehitykseen ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Perhetyön myötä perheen sisäinen ilmapiiri ja vuorovaikutus parantuivat, minkä kautta koko perheen hyvinvointi lisääntyi. Avun mahdollistumisen kannalta merkittäviä tekijöitä olivat avoin ja luottamuksellinen keskusteluyhteys, perhetyön prosessin läpinäkyvyys ja perheen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen.