Subjekti ja substanssi puhtaan järjen ensimmäisessä paralogismissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan kysymystä, miksi ja miten Aristoteleen alkuperäisestä, loogisesta subjektin käsitteestä päädyttiin nykyään filosofiassa yleiseen tietoisuussubjektiin. Edellinen subjekti on predikaatin loogiskielitieteellinen kumppani, jälkimmäinen objektin epistemologinen tai psykologinen vastinkappale, vastakohta. Työssä keskitytään Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikissä esitettyihin paralogismeihin, tarkemmin sanottuna ensimmäisen painoksen ensimmäiseen paralogismiin. Myös muita kohtia Kantin teoksesta käsitellään. Paralogismia tarkastellaan siinä esiintyvien käsitteiden, kuten subjekti ja substanssi historiaa valottamalla. Tutkielmassa esitetään kaksi teoriaa nykyisen subjektin synnylle. Toisaalta subjekti on voinut syntyä kielitieteellisestä lausesubjektista siten, että arvostelmalauseen on tulkittu puhuvan esittäjästään enemmän kuin varsinaisista kohteistaan. Toisaalta nykyinen tietoisuussubjekti on voinut syntyä aristotelisesta inherenssisubjektista, siis subjektista, joka toimii tilojensa ja ominaisuuksiensa kantajana. Tällöin sitä on tarkasteltu ikään kuin mielteiden säiliönä. Edellinen teoria selittää, miksi subjekti tarkoittaa nykyisin lähinnä ihmistä tai muuta tietoista ja käsitteelliseen ajatteluun kykenevää olentoa. Jälkimmäinen teoria ei tätä selitä, mutta se saattaa silti olla historiallisesti lähempänä totuutta.