Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden sitoutuneisuus työhönsä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat sitoutuneet työhönsä. Tutkimuskysymyksinä olivat: miten sosiaalityöntekijät ovat sitoutuneet työ- hönsä Paula Morrow’n (1993) määrittelemillä neljällä eri työhön sitoutumisen ulottuvuudella (eettinen sitoutuminen, uraan ja ammattiin sitoutuminen, organisaatioon sitoutuminen, työtehtäviin sitoutuminen) sekä miten Paula Morrow’n neljä eri sitoutumisen ulottuvuutta selittävät sosiaalityöntekijöiden työssä pysymistä. Kvantitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä vuoden 2016 alussa Espoon, Helsingin ja Vantaan alueiden lastensuojelussa työskenteleviltä sosiaalityöntekijöiltä (N=52). Aineisto analysoitiin SPSS (Statistical Package for Social Scientists) 24 for Windows -ohjelman avulla. Tilastollisina tutkimusmenetelminä käytettiin jakaumien (frekvenssijakauma, prosenttijakauma) koontia ja regressioanalyysia. Yhteyksien tarkastelemiseen käytettiin korrelaatioita ja lineaarista regressioanalyysia. Tutkimustuloksista nousi esille, että melkein puolet sosiaalityöntekijöistä koki, etteivät he pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisivat. Lisäksi puolet vastaajista oli sitä mieltä, että he joutuvat usein työskentelemään ristiriidassa eettisten arvojensa kanssa. Suurin osa sosiaalityöntekijöistä kertoi arvostavansa työtään paljon. Valtaosa työntekijöistä oli myös hyvin ylpeitä tekemästään lastensuojelutyöstä. Jokainen sosiaalityöntekijä koki lastensuojelutyön olevan haasteellista. Yli 90 prosenttia sosiaalityöntekijöistä koki työnsä olevan joko täysin tai ainakin osittain sen tyyppistä, johon uppoutuu helposti ja joka vie mukanaan. Suurin osa vastaajista oli vahvasti sitä mieltä, että heidän työtehtävänsä ovat mielekkäitä. Tulosten perusteella työntekijät ovat eettisesti sitoutuneita työhönsä. He ovat vahvasti sitoutuneita myös uraan, ammattiin, työtehtäviinsä ja organisaatioon. Morrow’n mallin mukaiset työhön sitoutumisen ulottuvuudet eivät selitä juurikaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhön sitoutumista tässä tutkimuksessa. Kysymyksiä Morrow’n mallin eri ulottuvuuksille oli liian vähän, joten niillä oli mielestäni liian vähän erittelyvoimaa vastaamaan tutkimuskysymyksiin syvemmin. Tuloksista käy kuitenkin ilmi, että työhön sitoutumisen ulottuvuuksista työtehtäviin sitoutuminen ja työssäoloaika nykyisessä lastensuojelun sosiaalityöntekijän työssä selittävät eniten sitä, että sosiaalityöntekijä aikoo jäädä eläkkeelle lastensuojelun sosiaalityön tehtävistä. Morrow’n työhön sitoutumisen ulottuvuuksista mikään ei noussut merkitseväksi selittäjäksi koskien sosiaalityöntekijöiden arvioita siirtyä muun alan töihin. Ainoastaan organisaatioon sitoutuminen selitti sosiaalityöntekijöiden muihin töihin siirtymistä melkein merkitsevästi.