Yksilön yhteiskunnallinen paino : vapauden ja hallinnan tarkastelua Helsingin Sanomien Läskikapina-kampanjassa

Abstract

Pro gradu-tutkielma tarkastelee ylipainon yhteiskunnallista hallintaa kansanterveydellisenä ongelmana nykypäivän Suomessa, sekä myös yleisemmin yksilön terveyden ja omien valintojen yhteiskunnallista merkitystä. Tutkimusaineistona on Helsingin Sanomien vuoden 2007 keväällä julkaisema Läskikapina-kampanja, yhteensä 53 sanomalehtiartikkelia, jotka tarkastelivat ylipaino-ongelmaa globaalina ilmiönä eri näkökulmista. Tutkielman tarkoituksena on löytää aineistosta diskurssianalyysiä ja kriittistä lukutapaa käyttäen syitä ylipainon hallinnallisuuden problematiikkaan ja kompleksiseen luonteeseen. Teoriataustan muodostavat vapauskäsite pohjautuen Isaiah Berlinin ja Quentin Skinnerin teksteihin, sekä foucault’lainen biopoliittisen hallinnan teoria Nikolas Rosen, Mitchell Deanin, Mikko Jauhon ja Ilpo Helénin teokset pääasiallisina lähteinä. Vapauskäsitteen kautta on tarkasteltu keskustelua hyvinvointivaltiosta ja suomalaisen terveydenhuollon 2000-luvun haasteista Anthony Giddensin ja Juho Saaren teoksien pohjalta. Hallinnan kautta on tuotu esille biopolitiikkaa historiallisesti terveydenhuollon järjestäjänä ja yksilön terveyden tuojana yhteiseksi, julkiseksi asiaksi. Hallinnan tutkimuksessa on lisäksi oleellista huomioida tieteen eli asiantuntijuuden tuottamat valta-asetelmat hallinnan verkostoissa. Terveys on erityisen otollinen aihe asiantuntijatiedon korostumiseen: lääketiede on erityistietoa ja – osaamista vaativa ala, jonka avulla voidaan luokitella ja arvottaa ihmisiä muun muassa tiettyjen ominaisuuksien perusteella. Aineistosta nousi esiin henkilötason diskurssi ja massatason diskurssi. Ensimmäistä diskurssia luonnehtivat voimaannuttamisen ja muutoksen puheet, kun taas jälkimmäistä luonnehtivat pessimistiset puheet kustannuksista. Ylipaino osoittautuu hallinnallistamisen kannalta vaikeaksi asiaksi ensinnäkin sen vuoksi, että se ei ole yksiselitteisesti sairaus, eikä yksilön ylipaino uhkaa laajemman joukon elämää tai terveyttä, kuten tarttuva tauti tai passiivinen tupakointi. Tarttuvien tautien torjunta on historiallisesti oikeuttanut pitkälti biovallan käytännöt, ja näitä käytäntöjä on vieläkin havaittavissa aineiston retoriikassa. Konkreettiset keinot ylipainon hallintaan tarvitsevat jonkinlaisen perusteltavissa olevan oikeutuksen, johon taloudelliset perustelut eivät riitä. Ylipainon politisoiminen politisoi teonsanoina syömisen ja liikkumisen, mikä puolestaan tekee henkilökohtaisista valinnoista yhteisesti merkityksellisiä. Ylipainon poliittisuus yksilön tuottavuuteen liitettynä tekee asiasta julkisen, mikä kaventaa yksityisen tilan minimiin ja nostaa työelämän vaikuttavimmaksi hallinnan toimijaksi.