Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkoituksena on selvittää, miksi ja millä tavoin aiemmin pan-arabistina tunnetun
Muammar Gaddafin retoriikassa Afrikan tulee yhdentyä. Tutkimuksen kohteena on se, millaisten arvojen varaan
Gaddafi omien internet-sivujen (Al Gathafi speaks…) kirjoituksissa ja puheissa luo afrikkalaisia yhdistäviä siteitä
ja päämääriä. Tutkimusta täydennetään testaamalla väitettä, että puhuessaan Afrikan yhtenäisyydestä Muammar
Gaddafi seuraa pan-afrikanismia ja Kwame Nkrumahin ajattelua. Testaaminen tapahtuu vertaamalla Gaddafin
retoriikkaa Nkrumahin käyttämään afrikkalaisen persoonan käsitteeseen. Väitettä ei ole aiemmin empiirisesti
tutkittu tieteellisillä menetelmillä.
Tutkimusmetodina työssä käytetään perelmanilaista retoriikantutkimusta, jonka keskiössä on universaalin ja/tai
erityisyleisön hyväksynnän saavuttaminen erilaisia argumentaatiokeinoja hyödyntäen. Aineistoa tarkastellaan myös
Aristoteleen klassisen retoriikan teorian valossa. Aineistona tutkimuksessa on Ga
ddafin virallisella internetsivustollaan
julkaisemat Afrikkaan sekä integraatioon ja yhtenäisyyteen liittyvät puheet ja kirjoitukset. Ennen
varsinaista analyysia tutkielmassa esitellään Afrikan integraatiosta aiemmin käytyä keskustelua sekä Gaddafin
suhdetta Afrikkaan, jotta tutkimuksen kohteena olevien puheiden ja kirjoitusten konteksti tulee tunnetuksi.
Gaddafin harjoittamassa verkkoviestinnässä sivuutetaan tiedotusvälineiden tarjoama performaatioiden areena ja
puhutellaan massayleisöä suoraan ilman välittäviä tulkintoja. Internet tarjoaakin otollisen tilaisuuden propagandan
harjoittamiseen tietoisen vaikuttamiseen pyrkimyksen muodossa. Tutkimuksessa pohditaan retoriikan ja
propagandan suhdetta. Propaganda tapahtuu aina tietyissä kommunikaatiotilanteissa retorisia välineitä hyväksi
käyttäen. Tutkielman tutkimustulokset koskevat siis myös niitä Gaddafin retorisia mekanismeja, joilla on
mahdollista harjoittaa propagandaa sille otollisessa kommunikaatiotilanteessa.
Tutkimuksen keskeisin johtopäätös on, että Gaddafi puhuu pan-afrikkalaisista ideaaleista vain välittömien
tavoitteiden mielessä. Afrikan tulee yhdentyä vahvistaakseen asemia globalisaation tuottamalla uudella
aikakaudella. Gaddafin pan-afrikanismin tavoitteet ovat Nkrumahin ajatusten kanssa yhteneväiset, mutta
tavoitteiden pohjalla oleva käsitys Afrikan yhtenäisyydestä on Gaddafin retoriikassa ratkaisevasti erilainen.
Gaddafin retoriikassa afrikkalaiset kuvitellaan yhtenä kansana, yhtenä rotuna ja yhden värisinä. Ajatuksessa
hankkiudutaan eroon kulttuurisesta pluralismista, siinä missä Nkrumahin afrikkalainen persoona perustuu
afrikkalaisen kulttuuripluralismin arvostukselle. Gaddafi legitimoi Afrikan mantereen yhteenkuuluvuutta ennen
kaikkea historiallisella argumentaatiolla sekä luomalla todellisuutta yhdestä pan-afrikkalaisesta kulttuuriidentiteetistä.
Afrikan yhtenäisyyttä perustellaan uudella ajalla, jossa Afrikka ei ilman Afrikan Yhdysvaltojen
muodostamista tule selviytymään. Afrikan tulisi integroitua myös, jotta länsimaiden harjoittama kolonisaatio
pystytään pysäyttämään. Tämä sisältää myös näkemyksen afrikkalaisten itsemääräämisoikeuden palauttamisesta.
...
