"Rokote rikollisuutta vastaan?" : käsityksiä rikollisuuteen vaikuttamisesta kriminaalihuollon toimijoiden lehtikirjoituksissa 1953-1967

Abstract

Tämän tutkimukseni aiheena on 1950- ja 1960- luvuilla suomalaisen kriminaalihuoltotyön virallisena tahona toimineen Vankeusyhdistyksen julkaiseman ”Rikollisuutta vastaan” – lehden artikkeleissa esiintyneet käsitykset rikollisuuteen vaikuttamisesta. Tarkastelen sitä, millaisia käsityksiä rikollisuuteen vaikuttamisesta esitetään liittyen rikollisuuden ennaltaehkäisyyn sekä siihen vaikuttamiseen kriminaalipoliittisin keinoin, joista tärkeimpinä voidaan mainita rangaistusjärjestelmä sekä kriminaalihuoltotyö. Olen kiinnostunut siitä, miten nämä käsitykset esiintyvät tutkimusajankohdan yhteiskunnallisessa ja kriminaalipoliittisessa ilmapiirissä. Etenkin pyrin tulkitsemaan, miten kriminaalipoliittisen hoitoideologian vaikutus näkyy artikkeleiden kirjoittajien käsityksissä tarkoituksenmukaisesta rikollisuuteen vaikuttamisesta. Lisäksi kiinnitän huomiota myös näiden käsitysten perusteluihin. Lähdeaineistona käytän vuosina 1953 – 1967 ilmestyneen ”Rikollisuutta vastaan” – lehden tekstejä. Kirjoittajina ovat toimineet pääosin Vankeusyhdistyksen johtokunnan jäsenet ja muut yhdistyksen toimihenkilöt. Tutkimukseni lähtökohta on historiallinen. Metodisena taustana olen tukeutunut hermeneuttisuuteen pyrkimyksissäni tulkita ja ymmärtää historiallisia tekstejä. Tutkimustuloksina esitän tutkimusajankohtani keskeisen näkemyksen olleen se, että rikollisuuteen vaikuttamisessa on suuntauduttava nuoriin. Tämä käsitys näyttäytyi vahvana puhuttaessa niin rikollisuuden ennaltaehkäisystä, kuin siihen vaikuttamisesta sen jälkeen kun rikos oli jo tapahtunut. Tärkeänä nähtiin rikoksen syiden tunnistaminen ja pyrkiminen ennaltaehkäisyyn sekä korjaavaan työhön näiden syiden poistamisen kautta. Nuoria rikoksentekijöitä pyrittiin ymmärtämään heidän heikoista sosiaalisista lähtökohdistaan käsin ja tehokkaimpana tapana vaikuttaa heidän rikollisuuteensa pidettiin kasvatuksellisia ja huollollisia seuraamuksia. Toisaalta tärkeänä pidettiin myös kovien pakkorangaistusten mahdollisuutta silloin, kun kyseessä olivat aikuiset rikoksenuusijat. Tällöin korostettiin myös sitä, että vaikka yksilöllisiä seuraamuksia ja huoltotyötä pidettiin edistyksellisinä, myös rangaistuksen yleisestävä vaikutus haluttiin säilyttää. Hoitoideologia näyttäytyi käsityksissä voimakkaana mitä tuli yksilöllisiin seuraamuksiin, rikoksentekijän tutkimiseen sekä kasvatuksellisuuteen. Myös käytetty terminologia oli usein lainattu lääketieteestä, mikä oli osin ominaista hoitoideologian aikakaudelle. Keskeisimpinä perusteluina esitetyille rikollisuuden vaikuttamisen keinoille esitettiin yksilön oma paras sekä tehokas yhteiskunnan suojelu.