Venetsian biennaali kuvataiteen kansainvälisen kentän portinvartijana ja Suomen osallistumisen problematiikka

Abstract

Omassa Pro gradu -tutkielmassani pureudun Suomen ja suomalaisten taiteilijoiden osallistumiseen Venetsian nykytaiteen biennaaliin, sekä siinä vallitsevaan problematiikkaan kasvavan kulttuuriviennin aikana. Seuraan mukanaolon kehitystä ja jalostumista nykyiselle tasolleen, tuoden esille sen ongelmia ja toisaalta mahdollisuuksia. Kansallisella kuvataiteen kentällä Venetsian biennaaliin osallistumiselle annetaan paljon painoarvoa, koska biennaali on yksi nykytaiteen tärkeimmistä reiteistä kansainvälisyyteen. Ongelmat eivät kuitenkaan ole pelkästään kansallisia, johtuen Suomen yhteisesiintymisestä Norjan ja Ruotsin kanssa. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten määrittyy kansalliselle toimijalle biennaalin rooli kansainvälisen nykytaiteen kentän portinvartijana ja miten on rakentunut ja kehittynyt Suomen osallistuminen sen kuvataidebiennaaliin kasvavan kulttuuriviennin aikakautena. Kansallisella toimijalla tarkoitan yksittäistä taiteilijaa ja toisaalta Suomen virallista edustusta. Venetsian biennaalin portinvartijuus taas viittaa sen kansainväliseen asemaan ja osallistujien valikoitumiseen. Näitä kysymyksiä lähden avaamaan Pierre Bourdieun kenttäteorian ja biennaalin historian avulla, sekä neljällä alakysymyksellä, jotka esitän keräämälleni lehtiaineistolle, joka on koottu vuosien 1994- 2008 väliseltä ajalta: Mikä on Suomen positio muihin Pohjoismaisen paviljongin maihin nähden? Onko Suomen edustaminen ollut toimivaa? Mikä on kuraattorin rooli Suomen osallistumisen kannalta? Millaisena suomalaisen taiteen sisältö näyttäytyy? Tutkimukseni noudattaa kvalitatiivisen tutkimuksen perinnettä. Aineiston analyysissa olen käyttänyt kriittistä diskurssianalyysia ja se on valjastettu analyyttisen tiedon keruuseen, kuten se tutkimukseni kannalta on tarkoituksenmukaista. Aineistoni perustuu Helsingin Sanomien ja Taide-lehden teksteihin kahdentoista vuoden ajalta, sekä Venetsian biennaalin ja Pohjoismaisen paviljongin virallisiin näyttelykatalogeihin. Biennaalin historiaosio perustuu historiikeista keräämääni tietoon. Tutkimukseni johtopäätöksiä ovat Suomen osallistumisen vajavaisuus nykyisissä olosuhteissa maailman suurimpaan kuvataidetapahtumaan. Yhteispohjoismaisen paviljongin ongelmat estävät Suomea esiintymästä parhaalla mahdollisella tavalla, joka myös olisi linjassa valtion virallisen kulttuuriviennin tavoitteiden kanssa. Tällöin menetetään varsin tärkeä kanava nykytaiteen kansainvälistymisessä.