Pietarin rautatie ja sen rakentajat Nastolan pitäjän paikallisyhteisössä 1868-1870

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman keskeisimpänä tavoitteena on selvittää mikrohistoriallisen analyysin ja mahdollisimman monipuolisen lähdeaineiston avulla, millaisia vaikutuksia Riihimäen–Pietarin rautatien rakentamisella oli työmaan ympärillä asuneen paikallisväestön elämään ja kuinka rautatie ja radanrakentajat näkyivät ympäristön asukkaiden arjessa. Tutkimuskohteena on pieni hämäläinen maalaispitäjä Nastola, jossa rakentamisen vuosina 1868–1870 törmäsivät radan edistämä modernisaatio, paikallisten perinteiset arvot ja elämäntapa sekä kauempaa tulleet ulkopuoliset, vieraat ”toiset”.

Suurin osa työläisistä kautta ratalinjan tuli sen lähiseuduilta. Rakentajien sosiaaliset olot olivat nälkävuosien kontekstissa kaikin puolin hankalat, sillä Rautatiehallitus ei puuttunut millään tavalla heidän asumiseensa, palkat olivat yleisesti ottaen pieniä ja kulkutaudit veivät monen hengen. Ajan yhteiskunta ja sen lait määrittivät jossain määrin paikallisten asenteita työläisiin. Työttömiin köyhiin nähden rautatielle työllistyneiden asema oli kuitenkin parempi. Vaikkei tavallinen rahvas nähnyt rautatien tuomia hyötyjä yhtä hyvin kuin sivistyneistö, näki se työläiset enemmän mahdollisuutena kuin uhkana ja osasi mahdollisesti sivistyneistöä paremmin eläytyä näiden asemaan. Asennoitumista ehkä helpotti se, että paikalliset pääsivät itsekin taloudellisesti hyötymään rakenteilla olleesta rautatiestä. Työssä oli esimerkiksi mukana enemmän nastolalaisia kuin aiempi tutkimus on olettanut.

Paikallisten arjessa rakenteilla ollut rautatie ja sen vaikutukset näkyivät muun muassa pitäjän kuolleisuudessa, joka selkeästi kasvoi ylimääräisen väen myötä paikkakunnalla. Ulkopuolinen väki tuotti myös moraalisia ongelmia, kuten tappeluita sekä prostituutio- ja viinaongelman. Rikollisuudessa ulkopuolinen väki oli kuitenkin aliedustettuna. Omaisuus- ja väkivaltarikollisuus keskittyi enimmäkseen omien pienyhteisöjen sisälle, mikä osaltaan heijastelee sitä, että radanrakentajien yhteisö lopulta pysytteli suhteellisen erillään paikallisyhteisöstä.

Arkistonhallinnan maisteriohjelmaan kiinnittyvän opinnäytetyön sisältää laajennetun arkistojohdannon ja -liitteen.