Sairaanhoitajien kokemuksia työurien pidentämisestä erikoissairaanhoidossa

Abstract

Terveydenhuollossa kärsitään työvoimapulaa, jota osittain voitaisiin ratkaista työuria pidentämällä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia sairaanhoitajilla on työskentelystä eläkeoikeuden saavuttamisen jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa ikääntyneiden sairaanhoitajien jaksamisesta ja osaamisesta sekä niistä syistä, joiden vaikutuksesta osa sairaanhoitajista jatkaa työelämässä pidempään. Tutkimukseen osallistui kahdeksan eläkeoikeuden saavuttanutta sairaanhoitajaa Keski-Suomen keskussairaalan eri toimialueilta. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Haastatteluissa käsiteltiin kolmea pääteemaa: jaksaminen, osaaminen ja motivaatio. Tiedonantajat kokivat työn kuormittavuuden ja oman ikääntymisensä heikentävän työssä jaksamista. Eläkeoikeuden saavuttamisen jälkeen työskentelyn koettiin tuovan jonkin verran syrjivää kohtelua ja työyhteisöstä irtaantumista. Jaksamista auttoi keskittyminen perushoito-tehtävään. Työasenteiden koettiin muuttuneen rennoimmiksi ja työn vapaaehtoisuus koettiin hyvänä. Työniloa toivat suhteet potilaisiin, työkavereihin ja esimieheen, mikä tuki jaksamista. Osaamisen koettiin olevan vahvaa ja pitkää kokemusta hyödynnettiin. Työuran jatkaminen koettiin mielekkääksi, koska työ on ollut keskeinen elämänsisältö ja työ ylläpitää hyvinvointia. Puutteena koettiin, että eläkkeelle jäämistä ei etukäteen suunniteltu työnantajan kanssa, minkä seurauksena uran mahdollinen jatkaminen oli kokonaan oman päätöksen varassa. Johtopäätöksenä voi todeta, että tiedonantajat kokivat elämänlaatunsa säilyvän hyvänä työuraa jatkamalla. Parantamisen varaa on työyhteisöön kuulumisessa ja ikäasenteiden muokkaamisessa erityisesti osa-aikaisesti työskentelevien kohdalla. Ikäjohtaminen ja erityisesti esimiesten kanssa tehty eläkkeelle jäämisen suunnittelu voisi olla keino parantaa halukkuutta jatkaa työuria.