Humanistien identiteetti ja jäsenyys Suomi24-foorumin verkkokeskustelussa

Abstract

Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut sitä, millaisia identiteettejä humanisteille rakentuu kahdessa www.suomi24.fi-verkkosivuston keskustelufoorumin keskusteluketjussa. Aihe on yhä ajankohtainen ja merkittävä, sillä vuoden 2010 yliopistolakiuudistus ja vuoden 2008 lama eivät mielestäni voi olla vaikuttamatta siihen, miten humanistit kokevat merkityksensä akateemisessa ympäristössä tai työmarkkinoilla.

Tutkimukseni on kriittistä diskurssintutkimusta, jonka mukaan kieli, sosiaalinen maailma ja sen valtarakenteet ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa. Kriittinen diskurssianalyysi sopii humanistien identiteettien tutkimiseen, sillä identiteetit liittyvät olennaisesti ryhmäjäsenyyksiin, ryhmien välisiin suhteisiin ja asemaan yhteiskunnassa. Tutkimukseeni liittyvät olennaisesti diskurssin, identiteetin ja position käsitteet. Diskurssit ovat tilannesidonnaisia ja luonnollistuneita puhumisen tapoja, joiden mukaan sanamuodot ja puhumisen tyyli valitaan. Identiteetin toteuttaminen puolestaan on sosiaalista ja kielellistä toimintaa, jonka kautta ihmiset luovat uusia määritelmiä siitä, keitä he ovat. Jotkut identiteetit ovat mahdollisia vain tietyissä tilanteissa, eli se, miten itsestä ja toisista puhutaan, on sidoksissa ympäröiviin konteksteihin ja diskursseihin. Positiointi taas viittaa vuorovaikutustilanteiden rooleihin ja asenteisiin puheenaiheena olevaa asiaa kohtaan.

Analysoin kahta Suomi24-foorumin viestiketjua jäsenkategoria-analyysin metodien mukaisesti. Analyysi perustuu käsitykseen siitä, että ihmiset tekevät puhuessaan jatkuvasti luokitteluja arkitietonsa pohjalta. Jäsenkategoria-analyysin käsitteiden, kuten kontrastiparin, avulla tutkin, miten humanistien identiteetti on rakentunut monin tavoin. Tarkastelen sitä, miten erilaisilla yksittäisillä kielen piirteillä humanistit ilmaisevat jäsenyyttään ja identiteettejään. Otan myös huomioon kokonaisuudessaan sen, miten humanistien piirteistä, osaamisesta ja asemasta keskustellaan.

Aineistoni humanistien identiteetti on ennen kaikkea työttömän ja turhan humanistin identiteetti, mikä tulee ilmi niistä piirteistä, toiminnoista ja muista kuvauksista, joita humanistit tekevät itsestään. Jotkut kirjoittajat lukivat itsensä tällaisiksi humanisteiksi ja asettivat näin itselleen tällaisia työttömän humanistin piirteitä. Jos humanistit liittivät itseensä positiivisia piirteitä, jäsenyyskin muuttui: he eivät kuuluneet näihin tavallisiin työttömiin humanisteihin vaan ovat esimerkiksi erikoisia työllistyneitä humanisteja. Humanistin identiteetit siis rakentuvat valtadiskurssinmukaisesta työttömän humanistin jäsenkategoriasta ja yksilön omasta suhtautumisesta tähän jäsenkategoriaan.