Häviävä Ranskan kirjallisuus? : kirjallisuuden kriisi Richard Millet'n L'Enfer du romanin ja Tzvetan Todorovin La Littérature en périlin valossa

Abstract

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella kirjallisuuskriisiä ilmiönä viimeaikaisessa kirjallisuusdiskurssissa, sen kielellistä rakentumista, siihen liittyviä tekijöitä ja yhteyttä laajempaan länsimaisen kulttuurin kriisiin. Näkökulma tässä tutkimuksessa on ranskalaisessa kirjallisuudessa. Analyysissa tarkastelun kohteena on Tzvetand Todorovin pamfletin La Littérature en péril (2007) ja Richard Millet'n manifestin L'Enfer du romanin (2010) retorinen rakentuminen ja erityisesti teoksissa esiintyvät metaforat, joita on tutkittu käyttäen hyödyksi retoriikan teorioita ja kognitiivista metaforateoriaa.

Metaforien analyysissa tarkastelun kohteena on kirjallisuuden, kielen ja näiden tilojen kuvaukset. Todorovilla metaforat toimivat lähinnä retorisina tehokeinoina ja yksittäisinä kiertoilmauksina, kun taas Millet'n kohdalla voimme puhua laajemmasta metaforiikasta, joka lainaa kuvastonsa muun muassa kristillisestä käsitteistöstä, kuolemasta, sodasta ja rappiosta ja jotka rakentuvat muutamien käsitemetaforien pohjalle. Erityisesti kognitiivisen metaforateorian tarjoama suuntametaforien malli osoittautuu hyödylliseksi työvälineeksi tarkasteltaessa kirjallisuuteen ja kieleen liittyviä arvostuksia. Näissä metaforissa hyvä on ylhäällä ja paha/huono on alhaalla. Tämä metaforienanalyysi luo hyvän kuvan erityisesti Millet'n kirjallisuuskäsityksestä eli siitä, mitä kirjallisuus on ja mitä sen tulisi olla, kun taas Todorovin kirjallisuuskäsitys ilmenee paremmin teoksen sisällön tarkastelussa. Vaikka teokset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, molempien kirjallisuuskäsityksiä voisi luonnehtia traditionaalisiksi ja idealistisiksi.

Kriisin syiksi nousevat niin erilaiset kirjallisuuskäsitykset ja kirjallisuuden estetiikkaan liittyvät näkemykset kuin laajemmat yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset. Nämä kriisitekijät ovat luonteeltaan yleislänsimaisia. Ranskan kirjallisuuden kohdalla kriisissä on kyse huolesta maan kirjallisuustradition säilymisen puolesta ja sen asemasta länsimaisessa kirjallisuudessa tulevaisuudessakin. Suurimpana uhkatekijänä ranskalaiselle omaleimaisuudelle on tämän mukaan anglosaksinen romaanikirjallisuus. Yleisesti ottaen kirjallisuuskriisi liittyy läheisesti laajempaan kulttuurikriisiin ja huoleen tietyn sivistysperinnön jatkumisesta. Sen lisäksi että kriisi voi johtaa tilanteen entistä syvempään heikkenemiseen, se voi olla myös käänteentekevä muutos parempaan. Kirjallisuuden kohdalla tämä kriisi liittyy erilaisten kirjallisuuskäsitysten törmäykseen.