Naisvammaisurheilu kaksinkertaisen toiseuden ja ruumisprojektin risteyksessä : arvojen ja asenteiden muutos naisvammaisurheilijan kokemana

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan naisvammaisurheilijaa ja -urheilua kaksinkertaisen toiseuden ja ruumisprojektin näkökulmista. Tarkoituksena on tehdä näkymättömiä disablistisia eli vammauttavia konstruktioita eri diskursseissa näkyväksi.

Käsitteiden kaksinkertainen toiseus ja ruumisprojekti määrittäminen tapahtuu kirjallisuuskatsauksen kautta. Kirjallisuuskatsaus osoittaa käsitteisiin liittyvän alakäsitteitä, jotka muodostavat monimutkaisen ja –tasoisen sosiaalisen ja kulttuurisen konstruktion. Samalla käsitteet toimivat tutkimuksen viitekehyksenä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, joita analysoitiin sekä deduktiivisesti että induktiivisesti. Haastatteluun osallistui kahdeksan naisvammaisurheilijaa eri vuosikymmeniltä 1970-luvulta alkaen. Haastatteluista haluttiin nostaa vahvasti esiin kokemuksellisuus eli analyysivaiheessa käytettiin fenomenologista lähestymistapaa.

Kaksinkertainen toiseus sisältää sekä naisille että vammaisille samansuuntaisia diskursseja, jotka tukevat ja vahvistavat toisiaan. Samansuuntaisia diskursseja ovat käsitys naisen ja vammaisen luonnollisesta paikasta kotona, käsitys naisesta ja vammaisesta poikkeavana ruumiina sekä ajatus kivusta osana naisen ja vammaisen elämää. Ruumisprojekti on puolestaan itsen rakentamisprojekti, jonka tavoitteena on luokan ”urheilija” rakentaminen. Itsen rakentamisella hankitaan ruumiillinen pääoma ja urheilu toimii sen välineenä. Ruumisprojektilla tavoitellaan vamman pienentämistä ja häivyttämistä, muiden hyväksynnän ja arvostuksen saavuttamista ja tasa-arvoa vammattomien urheilijoiden kanssa.

Kaksinkertainen toiseus ja ruumisprojekti voidaan nähdä vastakkaisiin suuntiin toimivina diskursseina, jossa ruumisprojekti on eräänlainen selviytymiskeino kaksinkertaisessa toiseudessa. Naisvammaisurheilija toimii sekä kaksinkertaisen toiseuden että ruumisprojektin risteyksessä, jossa normit, luokittelut sekä eri sosiaaliset ja kulttuuriset diskurssit määrittävät naisvammaisurheilijaa. Tämä määrittely tapahtuu, milloin vamman, milloin sukupuolen tai toimintakyvyn kautta. Ja kuitenkin naisvammaisurheilija haluaa olla vain ja ainoastaan urheilija.