Ravitsemusjournalismi Helsingin Sanomissa ja Hyvä Terveys -lehdessä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista ravitsemusjournalismia esiintyy Suomen suurimmassa sanomalehdessä, Helsingin Sanomissa, ja naisten luetuimmassa erikoisaikakauslehdessä, Hyvä Terveys -lehdessä.

Tutkimusaineisto koostui vuoden 2010 Helsingin Sanomista ja Hyvä Terveys -lehdistä kerätyistä ruokaa ja ravitsemusta käsitelleistä jutuista (n=682). Aineisto analysoitiin sisällönerittelyllä, jota varten laadittiin luokittelurunko ja -ohjeet. Aineistosta valittiin osa-aineisto (n=23) diskurssianalyyttistä tarkastelua varten. Osa-aineistosta tutkittiin, miten ravitsemusohjeista kerrotaan tutkimuksen kohteena olevissa lehdissä kiinnittämällä erityistä huomiota jutuissa esiintyviin vakuuttelun ja suostuttelun keinoihin.

Sisällönerittelyn tuloksena selvisi, että ruokaa ja ravitsemusta käsitteleviä juttuja esiintyy läpi vuoden keskimäärin jokaisessa Helsingin Sanomien ja Hyvä Terveys -lehden numerossa. Ruoanvalmistukseen liittyvät jutut ovat ravitsemusaiheista tavallisimpia. Eniten käytettyjä tietolähteitä olivat valtion tutkijat, virkamiehet, tutkimuslaitokset ja virastot.

Diskurssianalyysin tuloksena selvisi, että ravitsemusjuttuja tehdään kolmenlaisille lukijoille: yleistiedon päivittäjille, ravitsemuksesta kiinnostuneille ja elämänmuutosta tarvitseville. Toimittajapuheen yleisimmät diskurssit olivat melko neutraali uutisdiskurssi sekä analyyttinen oppikirjadiskurssi. Yleisin tapa antaa ravitsemusohjeita oli neuvojen antaminen passiivissa tai jollekin kolmannen persoonan henkilölle.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että terveysasiantuntijoilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa terveysjournalismin sisältöön. Toisaalta toimittajilla on valta määrätä juttujen yleissävy, joten toimittajien kouluttamisella voidaan myös pyrkiä kehittämään terveysjournalismin laatua ja sisältöä. Terveysjournalismissa esiintyy paikoitellen oppikirjamaista puhetta, jota voi harkitusti hyödyntää esimerkiksi ravitsemuskasvatuksen oppimateriaalina.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi terveysjournalismin tutkimuksen kehittämisessä, toimittajien ja terveysasiantuntijoiden kouluttamisessa sekä terveystiedon opetuksessa.