Persoonallisuuden piirteiden ja tunteiden säätelystrategioiden yhteydet työn imuun 50-vuotiailla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää persoonallisuuden piirteiden ja tunteiden säätelystrategioiden yhteyksiä työn imuun. Tutkimuksessa tarkasteltiin persoonallisuuden piirteistä ulospäinsuuntautuneisuutta ja neuroottisuutta sekä tunteiden säätelystrategioista tilanteen uudelleen arviointia ja tunteiden tukahduttamista. Ensinnäkin kiinnostuksen kohteena oli ulospäinsuuntautuneisuuden ja neuroottisuuden merkitys työn imun ja sen eri ulottuvuuksien eli tarmokkuuden, omistautumisen ja uppoutumisen kokemiselle. Toiseksi tutkimuksessa selvitettiin, ovatko uudelleen arviointi ja tunteiden tukahduttaminen yhteydessä työn imuun tai sen eri ulottuvuuksiin sen jälkeen, kun persoonallisuuden piirteiden mahdollinen vaikutus on kontrolloitu. Tutkimus perustui poikkileikkausasetelmaan, ja siinä käytettiin Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksen vuonna 2009 50-vuotiailta kerättyä aineistoa (N = 182). Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että neuroottisuus, tunteiden tukahduttaminen ja tilanteen uudelleen arviointi olivat yhteydessä työn imuun tai sen ulottuvuuksiin. Henkilöt, joilla oli korkea neuroottisuuden taso tai jotka käyttivät runsaasti tunteiden tukahduttamista, raportoivat vähäisempää työn imun kokemista kuin ne, joiden neuroottisuuden taso oli matala tai jotka tukahduttivat tunteitaan harvoin. Neuroottisuus oli yhteydessä työn imun ulottuvuuksista tarmokkuuteen ja omistautumiseen. Henkilöt, joilla oli korkea neuroottisuuden taso, raportoivat matalampaa tarmokkuutta ja omistautumista kuin ne, joiden neuroottisuuden taso oli matala. Niin ikään tunteiden tukahduttaminen vaikutti omistautumisen kokemiseen niin, että tunteitaan usein tukahduttavat henkilöt kokivat vähemmän omistautumista kuin ne, jotka tukahduttivat tunteitaan harvoin. Lisäksi uudelleen arviointi kytkeytyi omistautumiseen siten, että mitä enemmän henkilö käytti uudelleen arviointia, sitä omistautuneempi hän oli työlleen. Tämä tutkimus osoitti, että työhyvinvoinnin lisäämiseksi organisaatioissa olisi hyödyllistä kiinnittää huomiota työntekijöiden tapoihin säädellä tunteitaan. Työntekijöille voitaisiin tarjota työhyvinvoinnin edistämishankkeiden yhteydessä tunteiden säätelyyn keskittyvää koulutusta, mikä voisi edesauttaa adaptiivisten tunteiden säätelystrategioiden käyttöä työpaikalla. Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä jatkaa tutkimusta yksilöllisten tekijöiden, kuten persoonallisuuden piirteiden ja tunteiden säätelytapojen, vaikutuksista työn imuun.