Intensiivisen ryhmäkuntoutuksen yhteys vaikeavammaisen CP-lapsen karkeamotoriikkaan

Abstract

TIIVISTELMÄ Intensiivisen ryhmäkuntoutuksen yhteys vaikeavammaisen CP-lapsen karkeamotoriikkaan Annakaisa Loiri ja Sirpa Silaste Fysioterapian Progradututkielma Jyväskylän yliopisto Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, terveystieteiden laitos Syksy 2011 46 sivua ________________________________________________________________________________ Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää intensiivisen moniammatillisen ryhmäkuntoutuksen yhteyttä vaikeavammaisen CP-lapsen karkeamotoriikkaan. Tutkimuksen hypoteesina oli, että intensiivinen moniammatillinen kurssimuotoinen ryhmäkuntoutus on tehokkaampaa kuin kuntoutussuunnitelman mukainen perusterapia vaikeavammaisilla CP-lapsilla. Tutkimus oli näennäis-kokeellinen interventiotutkimus. Otanta toteutettiin mukavuusotantana. Tutkimuksessa käytettiin KELAn kehittämishankkeessa kerättyä aineistoa, jonka mukaan tutkittavien ryhmiin jakaminen toteutui. Tutkittavina olivat intensiiviselle moniammatilliselle kuntoutuskurssille osallistuneet 31 lasta. Kaikki tutkittavat täyttivät KELAn vaikeavammaisuuden kriteerit ja saivat jatkuvaa fysio-, toiminta- ja/tai puheterapiaa. Tutkimuksen sisäänottokriteerinä oli diagnosoitu CP-vamma. Kaikilla tutkittavilla oli toteutunut säännöllinen terapia koko lapsuusiän ennen tätä tutkimusta. Interventioryhmän alku- ja loppumittauksen välillä oli kolme viikkoa kestävä moniammatillinen intensiivinen kuntoutuskurssi. Tutkittavat osallistuivat interventioon vanhempansa kanssa neljän lapsen ryhmissä viitenä päivänä viikossa viisi tuntia päivässä. Päivittäiseen interventioon sisältyi liikkumisharjoituksia ja toimimista pystyasennossa, nivelten liikeratojen mobilisointi ja perusliikkeiden ja siirtymisien harjoittelua sekä toimintatuokioita. Lasten pukeutuminen, riisuutuminen, WC-toiminnot, ruokailu ja siirtymiset olivat oleellinen osa interventiota. Kontrolliryhmän alku- ja loppumittausten välillä oli viiden viikon perusfysioterapiajakso, jolloin tutkittavat saivat terapiaa keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Mittarina tutkimuksessa käytettiin Gross Motor Function Measure (GMFM) 88-versiota, jolla mitattiin lapsen karkeamotorista suoriutumista. Interventioryhmän (moniammatillinen intensiivinen kuntoutuskurssi) karkeamotoriikan muutos oli 5 % suurempi (ero: 2,98 pistettä; 95 % LV 0,48 – 5,48, p=0,021) kuin kontrolliryhmän. Molempien ryhmien GMFM-pisteet paranivat tutkitun jakson aikana. Interventioryhmän karkeamotoriikka parani 7,2 % (4,01±3,65 (2,26-4,68) p=< 0,001) ja kontrolliryhmän 2,1 % (1,03±3,03 (-0,72-2,78) p=0,226). Iällä ei näyttäisi olevan yhteyttä vaikeavammaisen CP-lapsen karkeamotoriikan muutokseen intensiivisen moniammatillisen ryhmäkuntoutuksen aikana. Perusterapian aikana taas iällä näyttäisi olevan yhteys karkeamotoriikan muutokseen. Nuoremmilla vaikeavammaisilla CP-lapsilla muutos karkeamotoriikassa perusterapian aikana oli suurempi kuin vanhemmilla lapsilla. Intensiivisen moniammatillisen ryhmäkuntoutuksen aikana CP-lapsen karkeamotoriikka parani merkitsevästi enemmän kuin perusterapian aikana. Intensiivisellä moniammatillisella tehtäväkeskeisellä ryhmäkuntoutuksella näyttäisi olevan yhteys vaikeavammaisen CP-lapsen karkeamotoriikan edistymiseen. Vaikeavammaisilla CP-lapsilla intensiivinen moniammatillinen ryhmäkuntoutus saattaa olla tehokkaampaa kuin perusterapia. Saattaa siis olla, että intensiivisellä moniammatillisella tehtäväkeskeisellä ryhmäkuntoutuksella voidaan parantaa vaikeavammaisen CP-lapsen karkeamotoriikkaa vielä, kun se iän mukaan olisi jo taittumassa. _________________________________________________________________________________