Tytöt tahtoo pitää hauskaa : Yleisradion Urheiluruudun naiskuva

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee Yleisradion urheilu-uutisten representoimaa kuvaa naisurheilijoista. Haluan tutkimuksessani tarkastella sitä, miten kulttuurista nousevat ennakko-oletukset ja stereotypiat vaikuttavat journalistiseen lopputuotteeseen urheilujournalismin saralla. Valitsin tutkimusaiheen kolmesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että median vaikutus ja suhde urheiluun on itsessään mielenkiintoinen aihe. Ilman mediahuomiota urheilulaji ei ole urheilua, vaan pelailua tai harrastamista. Televisio taas on muokannut urheilua enemmän kuin mikään toinen yksittäinen tekijä. (Giles 2003, 221.) Toinen syy on naisellisuuden ja urheilun välinen problematiikka. Naisen ja urheilijan roolit on mielletty keskenään ristiriitaisiksi, sillä fyysisyyttä ja voimaa korostava urheilu uhmaa kulttuurisia odotuksia naiseudesta ja naisellisuudesta (Turtiainen 2005 ja Pirinen 1993). Kolmas syy syntyy, kun yhdistetään urheilu, naiset ja median tuottama journalismi. Journalismi osallistuu aktiivisesti kulttuurissa vallitsevien stereotypioiden luomiseen ja ylläpitämiseen, mutta sillä on myös mahdollisuus rikkoa niitä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten journalistisin keinoin käsitellään kahden hyvin stereotyyppisen roolin, naiseuden ja urheilijuuden, törmäystä. Tutkimuksen aineisto koostuu Yleisradion urheilu-uutisten päälähetyksistä eli Urheiluruudun klo 21.00 päättyvistä lähetyksistä aikaväliltä 8.2.2010-7.3.2010. Vancouverin talviolympialaiset osuivat tarkasteluajanjaksolle. Aineistossa mukana olleissa lähetyksissä on juttuja yhteensä 196. Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällistä sisällön erittelyä että laadullista analyysiä ja kuva-analyysiä. Tulosten mukaan yhdeksän prosenttia kaikista Urheiluruudun jutuista käsittelee vain naisurheilijoita. Juttujen yhteenlasketusta puheajasta naisurheilijat saavat 14 prosenttia. Tulokset viittaavat siihen, että naisurheilijat ovat marginaali-ilmiö Yleisradion urheilu- uutisissa. Tämä taas kertoo median arvostuksesta huomattavasti etenkin, jos ajatellaan, että vasta mediahuomio tekee urheilun. Naisurheilijat esitetään Urheiluruudussa useammin negatiivisessa kuin positiivisessa valossa ja ennemmin passiivisessa roolissa kerronan kohteena kuin aktiivisina toimijoina. Yleisradion naisurheilijakuvan voisi edelleenkin hieman kärjistäen tiivistää Cyndi Lauperin kappaleeseen Girls Just Wanna Have Fun, joka on Urheiluruudussa soinut naisurheilijaa käsiteltäessä. Vaikka Urheiluruudussa ei sanotakaan suoraan naisten urheilun olevan vain tyttöjen hauskanpitoa, väitteelle löytyy silti perustelunsa muun muassa tarjotusta ruumiinkuvasta ja vähättelevistä rinnastuksista miesurheilijoihin. Yleisradion naisurheilijakuva on erilainen kuin miesurheilijakuva. Tästä huolimatta ainakin Urheiluruudussa urheilijan rooli näyttäisi olevan hallitseva sekä naisten, että miesten kohdalla. Peruste väitteelle löytyy siitä, että koko aineistossa naisurheilijoista ollaan kiinnostuneita nimenomaan urheilijoina. Naisurheilijoiden koti, kauneudenhoito tai ihmissuhteet eivät nouse keskiöön, kuten aiemman tutkimuksen mukaan voisi olettaa (mm. Pirinen 1993 ja Turtiainen 2005). Myös naisten kohdalla Urheiluruudun käsittelytavoissa näkyvät perinteisesti maskuliinisiksi mielletyt elementit voima ja fyysisyys, vaikka myös nuoruus ja ulkonäkö saavat huomiota.