dc.contributor.author | Paasonen, Seppo | |
dc.date.accessioned | 2012-02-17T10:09:34Z | |
dc.date.available | 2012-02-17T10:09:34Z | |
dc.date.issued | 2011 | |
dc.identifier.other | oai:jykdok.linneanet.fi:1194177 | |
dc.identifier.uri | https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/37398 | |
dc.description.abstract | Tässä tutkielmassa on tutkittu kahden erilaisen itsejärjestyvän DNA-rakenteen sähkönjohtavuutta nanomittakaavassa. Ensimmäinen rakenteista on suorakaiteenmuotoinen kaksiulotteinen DNA-levy kooltaan noin 70×100 nm2 toisen ollessa selvästi kapeampi, noin 10×60 nm2. Suurin ero rakenteiden välillä on valmistusmenetelmä: isompi rakenne on valmistettu origamitekniikalla ja pienempi niin sanottua tiilimenetelmää käyttäen.
Molekyylielektroniikan kannalta DNA:n sähkönjohtavuus on oleellinen asia, sillä DNA on itsejärjestäytymisominaisuuksiensa vuoksi osoittautunut hyvin lupaavaksi molekyyliksi: yksinkertaisten nanoskaalan laitteiden valmistus käyttäen DNA-pohjaisia menetelmiä on jo mahdollista.
Työssä tutkittavat rakenteet ajetaan dielektroforeesia käyttäen kahden kultaisen sormenpään kaltaisen nanoelektrodin väliin, missä ne kiinnittyvät paikalleen DNA-rakenteiden sisältämän tioliryhmän ja elektrodien kullan välisellä kovalenttisella sidoksella.
Tasavirtamittaukset matalassa ilmankosteudessa osoittavat, että rakenteet ovat hyviä eristeitä, mutta vaihtovirtamittaukset korkeassa ilmankosteudessa paljastavat, että adsorboituneilla vesimolekyyleillä DNA:n ympärillä on merkittävä vaikutus havaittavaan johtavuuteen. | |
dc.format.extent | 78 sivua | |
dc.format.mimetype | application/pdf | |
dc.language.iso | eng | |
dc.rights | This publication is copyrighted. You may download, display and
print it for Your own personal use. Commercial use is
prohibited. | en |
dc.rights | Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. | fi |
dc.subject.other | DNA | |
dc.subject.other | rakenne | |
dc.subject.other | impedanssispektroskopia | |
dc.subject.other | molekyylielektroniikka | |
dc.subject.other | nanoteknologia | |
dc.subject.other | dielektroforeesi | |
dc.subject.other | ilmankosteus | |
dc.subject.other | itsejärjestäytyminen | |
dc.subject.other | sähkönjohtavuus | |
dc.subject.other | origami | |
dc.subject.other | TX | |
dc.subject.other | nanoelektrodi | |
dc.subject.other | vaihtovirtamittaus | |
dc.subject.other | tasavirtamittaus | |
dc.title | Conductivity measurements of DNA TX tile and origami structures | |
dc.identifier.urn | URN:NBN:fi:jyu-201202171205 | |
dc.type.dcmitype | Text | en |
dc.type.ontasot | Pro gradu -tutkielma | fi |
dc.type.ontasot | Master’s thesis | en |
dc.contributor.tiedekunta | Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta | fi |
dc.contributor.tiedekunta | Faculty of Sciences | en |
dc.contributor.laitos | Fysiikan laitos | fi |
dc.contributor.laitos | Department of Physics | en |
dc.contributor.yliopisto | University of Jyväskylä | en |
dc.contributor.yliopisto | Jyväskylän yliopisto | fi |
dc.contributor.oppiaine | Fysiikka | fi |
dc.contributor.oppiaine | Physics | en |
dc.date.updated | 2012-02-17T10:09:34Z | |
dc.rights.accesslevel | openAccess | fi |
dc.type.publication | masterThesis | |
dc.contributor.oppiainekoodi | 4021 | |
dc.subject.yso | DNA | |
dc.subject.yso | rakenne | |
dc.subject.yso | molekyylielektroniikka | |
dc.subject.yso | nanotekniikka | |
dc.subject.yso | ilmankosteus | |
dc.subject.yso | sähkönjohtavuus | |
dc.subject.yso | origamit | |
dc.format.content | fulltext | |
dc.type.okm | G2 | |