Tässä tutkimuksessa tutkittiin tatuoitujen suomalaisten suhdetta heidän omiin tatuointeihinsa, omaan kehoonsa ja tatuointeihin yleensä. Tatuointeja tarkasteltiin ruumiillisuuden ja identiteetin rakentajina ja osina sitä. Lisäksi tutkimuksessa lähestyttiin tatuointeja osana sosiaalista kanssakäymistä sekä sitä, miten tatuointeja tarkastellaan osana ihmisten ulkoasua. Työssä selvitettiin syitä tatuointien ottamiseen ja niihin sisällytettyihin merkityksiin.
Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin perinteistä, kasvokkain toteutettua teemahaastattelua sekä internetin välityksellä suoritettuja Messenger-haastatteluita. Haastatteluita toteutettiin yhdeksän kappaletta. Haastatelluista kolme oli naisia ja kuusi miehiä. Kaksi haastatteluista toteutettiin Messenger-ohjelman avulla ja tämä osoittautui kiinnostavaksi aineistonkeruumenetelmäksi, jota voidaan hyödyntää myös mahdollisissa jatkotutkimuksissa. Aineisto käsiteltiin teemoittelun keinoin. Prosessi eteni pääteemojen valitsemisella ja aineist
on analysoinnilla näiden kolmen pääteeman puitteissa. Kolme pääteemaa olivat Oma tatuointi, Tatuoinnit yleensä ja Sosiaalinen vaikutus. Analyysin aikana aineistosta poimittiin pääteemoista nousevia alateemoja, jotka eivät olleet yhtä selvärajaisia kuin pääteemat, mutta toistuivat kuitenkin niin usein, että ne osoittautuivat merkityksellisiksi.
Tutkimuksessa tatuointien tärkeimmiksi tehtäviksi nousivat toimiminen muistoina ja muistuttajina eletystä elämästä. Niiden ottaminen oli monella haastateltavalla sijoittunut elämässä ajankohtaan, johon liittyi paljon muutoksia elämäntilanteessa. Ne myös kertoivat kantajilleen siitä, millaisia nämä olivat tatuoinnin ottamisen aikaan ja millaisessa elämäntilanteessa he silloin olivat. Tatuointeihin ei haluttu kiinnitettävän liiaksi huomiota ja ne koettiinkin hyvin henkilökohtaisiksi asioiksi. Positiivinen huomiointi koettiin miellyttäväksi, mutta kukaan ei erikseen toivonut saavansa tatuointiensa johdosta huomiota. Niiden henkilökohtaisuutta korostettiin kertomalla niiden muistofunktiosta.
Yleisesti kiinnostus tatuointeja kohtaan oli tavallista ja muiden ihmisten tatuointeja tarkasteltiin ja arvioitiin mielellään. Tatuointeja verrattiin taideteoksiin, koruihin ja sisustusesineisiin. Ne nähtiin koristeina ja välineinä oman persoonan piirteiden korostamiseen ja esille tuomiseen. Sosialiseen kanssakäymiseen tatuoinnit vaikuttivat siten, että jokainen haastateltu koki tärkeäksi seikaksi tatuointien peitettävyyden tavallisen vaatetuksen avulla. Työkaverit, vanhemmat ja vanhemmat ihmiset koettiin henkilöiksi, joiden seurassa tatuointien näkyvyyttä pitää rajoittaa. Toisaalta kaikki haastateltavat kuitenkin korostivat sitä, että tatuoinnit tulee kantaa ylpeydellä ja niitä ei pidä hävetä.
...
