Asiantuntijuuden muutos työnohjauksessa

Abstract

Tutkielma oli kokonaistutkimus työnohjaajien ohjausasiantuntijuudesta. Viitekehyksenä oli Onnismaan (2003) väitöstyössä kuvaama ensimmäinen ja toinen ohjausasiantuntijuus. Työnohjauksen kontekstina oli työelämän muutos ja esimiesten työnohjaus. Tavoitteena oli selvittää asiantuntijuuden muutoksen ilmenemistä työnohjaajien parissa. Samalla tarkasteltiin, oliko sukupuolella, iällä, ohjauskokemuksella, koulutuksella tai työnohjaajakoulutuksella yhteyttä ohjausasiantuntijuuden piirteisiin. Tavoitteena oli myös selvittää työelämän muutosten vaikutusta esimiesten työnohjaustarpeisiin. Tutkimus toteutettiin internet-pohjaisena kyselynä. Aineiston kvantitatiivinen osuus analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja avoimet kysymykset luokittelemalla. Toimivia vastauksia saatiin 459 kpl eli reilu kolmannes alan yhdistyksiin kuuluvista työnohjaajista. Työnohjaajien ohjausasiantuntijuudessa painottuivat toisen asiantuntijuuden piirteet. Iän ja kokemuksen kasvaessa tai alhaisen koulutustason myötä ensimmäisen ohjausasiantuntijuuden piirteet vahvistuivat. Naisilla korostui, ehkä ammatillisesta taustasta johtuen toinen asiantuntijuus miehiä enemmän. Työnohjaajat näyttäytyivät käytännönläheisinä työelämän kehittäjinä, joille oma persoonallinen työote oli tärkeä. Työelämän muutoksista yleinen nopea muutos ja työssäjaksaminen näkyivät työnohjauksen sisällöissä. Esimiehet hakeutuivat työnohjaukseen oman jaksamisen sekä johtamisen haasteiden ja johtamisen kehittämisen takia.