Kiintymystyylit, kiintymyksen turvallisuus, koettu sosiaalinen tuki ja tunneilmaisun ristiriita keskiaikuisuudessa : pitkittäistutkimuksellinen näkökulma

Abstract

Aikuisuuden kiintymystyylit heijastavat yksilön tapaa ajatella, tuntea ja käyttäytyä läheisissä ihmissuhteissa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaista kiintymystyylien (turvallinen, itseriittoinen, takertuva ja pelokas) suhteellinen ja absoluuttinen pysyvyys on keskiaikuisuudessa. Kiintymystyylien suhteellista pysyvyyttä tutkittiin Spearmanin korrelaatiokertoimella, ja absoluuttista pysyvyyttä tarkasteltiin Wilcoxonin testillä. Lisäksi yksitekijäisen toistettujen mittausten varianssinanalyysin avulla tarkasteltiin kiintymyksen turvallisuuden yhteyksiä koettuun sosiaalisen tukeen ja tunneilmaisun ristiriitaan. Tutkimuksessa käytettiin Lea Pulkkisen vuonna 1968 aloittaman Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen 36- ja 42-vuotiaana kerättyä aineistoa.

Tutkimuksessa havaittiin ensinnäkin, että sekä naisten että miesten kiintymystyyleissä esiintyi suhteellista pysyvyyttä, joka oli tasoltaan kohtalaista. Toiseksi todettiin, että naisilla itseriittoisuus lisääntyi ja takertuvuus väheni turvallisen ja pelokkaan kiintymystyylin ollen absoluuttisesti pysyviä, kun taas miehillä kaikki kiintymystyylit olivat absoluuttisesti pysyviä. Kolmanneksi osoitettiin, että pysyvästi turvallisesti kiintyneet kokivat enemmän sosiaalista tukea kuin pysyvästi turvattomasti kiintyneet ja turvalliseen tai turvattomaan kiintymykseen siirtyneet tutkittavat. Neljänneksi huomattiin, että pysyvästi turvattomasti kiintyneet olivat tunneilmaisultaan ristiriitaisempia kuin tutkittavat, jotka olivat pysyvästi turvallisesti kiintyneitä tai jotka siirtyivät joko turvalliseen tai turvattomaan kiintymykseen. Viidenneksi havaittiin, että tutkittavien tunneilmaisun ristiriita väheni tutkimuksen kuuden vuoden ajanjaksolla.

Nämä tulokset tuovat uutta tietoa keskiaikuisuuden kiintymystyylien pysyvyydestä. Lisäksi ne laajentavat tietämystä pysyvään turvalliseen ja turvattomaan kiintymykseen liittyvistä tekijöistä. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta siitä, millaista kiintymystyylien pysyvyys on muissa kohorteissa ja keskiaikuisuuden jälkeen. Ymmärtääksemme paremmin miten kiintymyksen turvallisuus on yhteydessä edelleen yksilön selviytymiseen kuormittavissa tilanteissa, jatkossa voisi myös tutkia, välittääkö tunneilmaisun ristiriita kiintymyksen turvallisuuden ja yksilön käyttämien selviytymiskeinojen välistä yhteyttä.