Merimetson (Phalacrocorax carbo (L.)) ravinto Suomen rannikkovesissä

Abstract

Merimetsokannan nopea kasvu Suomen rannikkoalueella on herättänyt kysymyksiä sen vaikutuksista kalastuselinkeinoon. Tutkimuksessa selvitettiin merimetson (Phalacrocorax carbo (L.)) ravintokohteita ja niiden suhteita sekä arvioitiin kalankulutusta. Merimetson ravintoa analysoitiin oksennuspallojen avulla. Tutkimus käsitti kaikki rannikkoalueet Perämereltä Suomenlahdelle. Koko maan tasolla merkittävimmät merimetson ravintokohteet olivat ahven (Perca fluviatilis L.), kiiski (Gymnocephalus cernuus (L.)), särki (Rutilus rutilus (L.)) ja silakka (Clupea harengus membras L.). Nämä lajit muodostivat yhteensä 81 % merimetson ravinnosta massana ja 66 % kappaleina. Merimetson syömistä kaloista taloudellisesti merkittävien lajien (ahven, silakka, kuha (Sander lucioperca (L.)) ja siika (Coregonus lavaretus (L.))) osuus oli massana 45 % ja kappaleina 27 %. Tutkimuksessa havaittiin, että merimetson ravinnossa oli eri rannikkoalueiden välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Selvin ero alueiden välillä oli, että kiisken, härkäsimpun (Triglopsis quadricornis (L.)) ja siian merkitys väheni, kun taas särkikalojen merkitys lisääntyi merimetson ravinnossa siirryttäessä pohjoisesta etelään. Merimetson havaittiin syövän pääasiassa 9–25 cm pituisia kaloja. Ravintokohteen valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat ennen kaikkea kalan koko, esiintymisrunsaus ja pyydystämisen helppous. Arvio merimetson vuonna 2009 koko Suomen rannikkoalueella kuluttamasta kalamäärästä oli 5400 tonnia.