Tutkielmani käsittelee työyhteisöille suunnattuja improvisaatio- ja vuorovaikutuskoulutuksia, niiden luonnetta ja merkitystä. Improvisaatioteatterin harrastaminen on hauskaa ja sen katsominen viihdyttävää, joten minua kiinnostaa selvittää miten improvisaation positiivisuudesta kumpuavaa asennetta saadaan tartutettua työyhteisöihin. Tarkastelen aihetta taiteen ja työhyvinvoinnin näkökulmista, joten tutkielmani sivuaa jossain määrin kulttuuripolitiikassa käytävää ajankohtaista hyvinvointikeskustelua taiteen ja kulttuurin vaikutuksista.
Teatteritaiteen piiristä nousevan improvisaatiometodin soveltaminen työyhteisöjen koulutuksiin tekee siitä mielenkiintoisen tutkimuskohteen taidekasvatukselle. Tästä syystä tarkastelen tutkielmassani sitä, minkälaisia käsityksiä improvisaatio- ja vuorovaikutuskoulutusten ohjaajilla on työyhteisöille ohjaamiensa koulutusten merkityksestä ja vaikutuksesta. Haluan tutkielmallani selvittää 1) mikä on improvisaatio- ja vuorovaikutuskoulutusten tavoite, 2)
miten koulutukset onnistuvat tavoitteessaan ja miten se liittyy työhyvinvoinnin osa-alueeseen, ryhmähenkeen. Tältä pohjalta toivon pystyväni tarkastelemaan, miten koulutukset asettuvat työelämän kenttään ja mitä ohjaajien näkemykset mahdollisesti kertovat taiteen asemasta ja luonteesta nykypäivänä. Tavoitteena on rohkaista työyhteisöjä taidelähtöisten menetelmien käyttöön ja kehittää menetelmien laatua ja vaikuttavuutta.
Tutkielmani on laadullinen. Aineistonani toimivat kolmen suomalaisen improvisaatioteatterin ammattilaisen teemahaastattelut: haastattelin Simo Routarinnettä, Pia Koposta ja Tomi Välimaata. Teemahaastatteluaineistojen analyysi nosti esiin teeman 1) Koulutusprosessi ja koulutuksen markkinointi ja tutkimuskysymykseni kannalta kolme keskeistä teemaa: 2) Leikin ja naurun maailmassa työajalla, 3) Valta-asetelmien havaitseminen ja niissä joustaminen 4) Turvallisuuden tunne improvisoinnin edellytyksenä ja esteenä.
Tutkielmastani välittyy palautetietoa koulutuksista kiinnostuneille. Vaikka innostus alasta kiinnostuneiden keskuudessa on suurta, tulee muistaa, että työnhyvinvointiin liittyvät seikat ovat monitasoisia ja rakenteellisen tason muutosprosessi varsin hidas. Taidelähtöiset menetelmät tarjoavat mahdollisuuden tutkia työyhteisöön ja työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen liittyviä asioita toisenlaisilla tavoilla. Työyhteisöä ja sen sosiaalisia suhteita on mahdollista käsitellä leikin ja naurun maailmoissa, turvallisessa ilmapiirissä. Hyvä alku taiteen ja työelämän välisestä yhteistyöstä on nähdäkseni havaittavissa, mutta se kaipaa lisää tutkimustyötä. Olen lähestynyt aihetta menetelmiä toteuttavien ammattilaisten näkökulmasta. Seuraavaksi olisi tärkeää koota yhteen työntekijöiden ja esimiesten näkökulmia, jotta taidelähtöisistä menetelmistä ja niiden käytöstä työyhteisöissä saatava tieto olisi mahdollisimman monipuolista.
...
