Kovatehoisen kestävyyskuormituksen vaikutukset veren testosteroni- ja kortisolipitoisuuksiin naiskestävyysurheilijoilla

Abstract

Johdanto. Testosteroni on hormoni, jolla on elimistössä anabolinen eli kudoksia rakentava vaikutus. Sen pääasiallisena vastavaikuttajana toimii kudoksia hajottava katabolinen kortisoli, jolla on myös negatiivisia vaikutuksia elimistön immuunijärjestelmän toimintaan. Testosteronin ja kortisolin suhteen muutoksista voi päätellä elimistössä vallitsevaa anabolian ja katabolian tilaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaisia akuutteja vaikutuksia yksittäisellä kovatehoisella kestävyyskuormituksella (hiihtokilpailu) on elimistön testosteroni- ja kortisolipitoisuuteen ja niiden suhteeseen nuorilla naishiihtäjillä. Menetelmät. Koeryhmään kuului kymmenen nuorta naishiihtäjää ja kontrolliryhmään kymmenen terveysliikuntaa harrastavaa nuorta naista. Mittaukset suoritettiin kunkin hiihtäjän osalta yhden kisaviikonlopun aikana tammi- ja helmikuussa. Alkumittaukset tehtiin kilpailua (lauantai) edeltävän perjantain aamuna ja loppumittaukset kilpailun jälkeisenä maanantaiaamuna. Osalla koehenkilöistä kisaviikonloppu piti sisällään vain yhden kilpailun (lauantai), kun taas osa osallistui kaksipäiväiseen kilpailuun (lauantai ja sunnuntai). Näin ollen loppumittaukset suoritettiin osalla 20 h ja osalla 40 h palautumisen jälkeen. Alku- ja loppumittauksissa hiihtäjiltä otettiin verinäyte (50 μl) kyynärvarren laskimosta sekä sylkinäyte näytetuppoa suussa kostuttamalla. Hiihtäjät ottivat lisäksi itse itseltään sylkinäytteen kilpailupäivän aamuna ja välittömästi kilpailun jälkeen. Kontrolliryhmän henkilöiltä kerättiin vastaavat veri- ja sylkinäytteet perjantaiaamuna, eivätkä he suorittaneet mitään kuormitusta. Verinäytteistä analysoitiin testosteronin ja kortisolin pitoisuudet ja sylkinäytteestä kortisolipitoisuus Siemens IMMULITE® 1000 Immunoassay System-laitteella. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 15.0 for Windows-ohjelmalla käyttäen parillista ja paritonta t-testiä. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0.05. Tulokset. Hiihtäjien ja kontrolliryhmän välillä ei löytynyt alkumittauksissa merkitsevää eroa veren testosteroni- ja kortisolipitoisuuksissa. Veren testosteronipitoisuudet olivat hiihtäjillä loppumittauksissa merkitsevästi alkumittauksia alhaisemmat (alku: 2,2 ± 1,2 nmol/l; loppu: 1,8 ± 1,0 nmol/l; p<0,003). Myös hiihtäjien veren kortisolipitoisuus oli alkumittauksiin (648 ± 141 nmol/l) verrattuna merkitsevästi alhaisempi loppumittauksissa (538 ± 161 nmol/l ; p<0,015). Syljen kortisolipitoisuudessa ja testosteroni-kortisolisuhteessa ei tapahtunut hiihtäjillä merkitsevää muutosta. Johtopäätökset. Tuloksista voidaan päätellä, että naisilla kilpailua edeltävä (20 h ennen) kortisolipitoisuus on korkeammalla kuin 20 h – 40 h kilpailun jälkeen mitattu kortisolipitoisuus osoittaen mahdollista kilpailulatautumista. Sen sijaan kilpailukuormitus laskee veren testosteronitasoa 20 h – 40 h tuntia kilpailun jälkeen korostaen riittävän palautumisen tärkeyttä kilpailun jälkeisinä päivinä.