Postmoderni olemisen mieli : tutkielma Gianni Vattimon näkemyksestä taiteen kuoleman kokemisen merkityksestä postmodernissa

Abstract

Tutkielma Gianni Vattimon näkemyksestä taiteen kuoleman kokemisen merkityksestä postmodernissa Heidi Meltovuo Filosofia Pro gradu-tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Leena Kakkori Jussi Kotkavirta Kevät 2010 71 sivua Tutkielmani tehtävänä on esitellä Gianni Vattimon teoria taiteen kuoleman kolmen vaiheen leikistä, joka on Vattimon mukaan mahdollisuus taiteen olemassaololle postmodernina aikana. Taiteen kuolemassa taide levittäytyy perinteisten taidehierarkioiden ulkopuolelle, ja taiteen kategoria laajentuu näin ollen uuteen kontekstiin. Tarkastelen myös Vattimon taidefilosofian taustalla vaikuttaneiden filosofien kuten Walter Benjaminin, Friedrich Nietzschen ja Martin Heideggerin ajatuksia Vattimon tulkinnan kautta. Vattimo käyttää muita filosofeja eklektisesti oman filosofiansa tukena, mistä seuraa, että hänen tulkintansa edeltäjistään on osittain hyvin radikaalin laajoja linjoja muodostavaa ja alkuperäismerkityksiä muuntelevaa. Tutkielmassani esitän, että taideteos, jonka kokeminen Vattimon mukaan avaa uusien näkökulmien mahdollisuuden taiteen kokijalle, on Vattimolle analogia postmodernin ihmisen yleiselle tavalle kokea ympäröivää todellisuutta. Vattimon normatiivisen ideaalin mukaan postmodernin ihmisen tulisi ylittää moderni metafyysinen yhtä totuutta etsivä ajattelu ja korvata se postmodernilla tavalla unohtaa yksi totuus. Yhden totuuden sijaan todellisuus tulisi ymmärtää tulkintoina. Tutkielmani kannalta keskeiset teemat ovat vattimolainen hermeneutiikka postmodernin ajan yhteisenä kielenä sekä taidefilosofia. Teemat yhdistyvät hänen ontologisessa estetiikassaan. Ontologinen estetiikka on estetiikan teoria, jota tehdään Heideggerin ontologinen ero mielessä pitäen: itse teoria mielletään yhdeksi olevan alueeksi, taiteen ja laajemmin ymmärrettynä todellisuuden yhdeksi tulkinnaksi. Lopuksi pohdin uuden sosiaalisen median vaikutusta uusien alakulttuurien eli murteiden levittäjänä sekä Vattimon taidefilosofian sopivuutta internetin aikakauden ilmiöiden analysointiin. Esitän näkemykseni, että internetin aikakausi ja sen mahdollistama verkkotaide muodostavat uuden kontekstin taiteelle, laajentavat taiteen kategoriaa sekä alakulttuurien leviämismahdollisuutta entisestään. Näin ollen internetin aikakausi voisi olla taiteen kuoleman neljäs vaihe. Tutkielmani muoto on vattimolaiseen tyyliin kuvaileva, hänen ajatuksiaan aukikirjoittava ja 2000-luvun ilmiöihin päivittävä.