Hengellisiä sävelmiä sisältää hengellisiä lauluja ja vanhan virsikirjan (v. 1701) virsiä. Tätä jaksoa ei ollut mukana alkuperäisessä sävelmäjaossa, koska hengellisten laulujen olemassaolosta ei ollut tietoa. I. Krohn ja M. Nyberg vuonna 1890 kohtasivat sattumalta sävelmänkeruumatkallaan A. Wilénin, joka tarjoitui laulamaan heille virsiä. Sävelmiä kertyi lähes 100. Nyberg kiersi vuonna 1891 ja Krohn 1897 keräämässä hengellisiä sävelmiä, joita löytyi yli 300. Sävelmät kuuluvat pääosin kokoelmiin Sionin virret, Sionin juhlavirret, Halullisten sieluin hengelliset laulut ja arkkivirret. Sionin virret on suora käännös ruotsinkielisestä Sions sånger kokoelmasta, vain sanojen rytmitykset aiheuttavat pieniä eroavaisuuksia. Sävelmiä saatiin myös yksittäisiltä kerääjiltä. Samoista sävelmistä löytyi hieman erilaisia versioita ja kokoelmaan valittiin eniten koristeluja sisältävä melodia. Kokoelma on jaettu koraalien ja maallisten sävelmien toisintoihin sekä itsenäisiin hengellisiin sävelmiin. Koraalitoisinnot on järjestetty R. Faltinin vuonna 1888 julkaistun koraalikirjan mukaisesti niin, että ensin on ne, jotka poikkeavat alkuperäisestä sävelmästä vähiten. Muutamat sävelmät voidaan katsoa usean eri koraalin toisinnoksi, koska tässä kokoelmassa ei ole otettu huomioon sitä, että monet koraalit ovat toistensa toisintoja. Maallisten sävelmien toisinnosta on jätetty pois 20 "arvotonta uudenaikaista renkutusta". Itsenäiset hengelliset sävelmät on jaettu kolmeen osaan: kaksisäkeisiin, nelisäkeisiin ja muihin. Sävellajiksi on koraalitoisintoihin otettu sama sävellaji kuin koraalikirjassa. Muissa ryhmissä sävellajin on määrännyt toisintojen enemmistö. Sävelmiä tarkastellessa on hyvä huomioida, että Krohn tarkoittaa fermaatilla nuottiarvon tarkkaa kaksintamista. Krohn teki väitöskirjan tämän kokoelman innoittamana aiheesta"Suomen hengellisten kansansävelmien laadusta ja alkuperästä", joka painettiin vuonna 1899.