L’analyse des symboles du merveilleux dans les contes en prose de Perrault

Abstract

Tutkielma keskittyy satujen symbolien analyysiin Charles Perrault’n kaunokirjallisissa saduissa. Tarkoituksena oli analysoida saduissa esiintyvien symbolien merkitystä niin sadulle itselleen kuin myös tarkemmin avata symbolien omaa merkitystä. Tavoitteena oli selvittää, kuinka oleellinen osa satua symbolit ovat, mitä ne ovat ja ilmeneekö niitä joka sadussa, ja jos ilmenee, niin miksi. Ensimmäisessä osiossa avataan sadun käsite ja tuodaan esille perinteisen sadun piirteet ja tarkoitusperät. Tässä osiossa käsitellään myös sadun mielikuvamaailman tärkeyttä lapselle pääsääntöisesti itävaltalais-amerikkalaisen lapsipsykologin Bruno Bettelheimin kirjan The Uses of Enchantment, The Meaning and Importance of Fairy Tales teorioiden pohjalta. Analyysiosiossa syvennytään tarkemmin itse symboleihin, jotka runsautensa ja moninaisuutensa vuoksi päädyin jakamaan kolmeen eri ryhmään: esinesymbolit, paikkasymbolit ja muut symbolit, joka käsittää mm. värit. Moni tutkielmassa käytetyistä saduista on saanut alkunsa vanhojen kansansatujen pohjalta, joista eri kirjailijat ovat sittemmin luoneet enemmän tai vähemmän keskenään samankaltaisia versioita, joista tunnetuimpia ovat Perrault’n ja Grimmin veljesten sadut. Tutkielman viimeisessä osiossa tarkastellaan näiden versioiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä samalla verraten niissä esiintyviä symboleita. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että symbolit ovat oleellinen osa satua. Niiden sisältämä fantasia ja vertauskuvallisuus ovat tärkeitä elementtejä satuja kuuntelevalle lapselle, joka ymmärtää niihin sisältyvän symboliikan alitajuisesti ja voi näin ollen ahdistumatta käsitellä elämän tärkeitä kysymyksiä. Symbolit sisältävät myös paljon tietoa kulttuuriperinteistämme. Kansanperinnenäkökulmaa tuodaan esille symbolien analyysissa esimerkiksi folkloristi Pierre Saintyves’n teorioiden pohjalta.