Talouselämän globaalit, voimakkaat ja ennakoimattomat muutokset ovat tämän ajan haasteellista toimintaympäristöä, missä valtiot, kunnat ja yritykset kilpailevat toistensa kanssa menestymisen mahdollisuuksista. Monipuolinen yritystoiminta sekä vetovoimaisten seutujen ja alueiden merkitys on vahva kilpailutekijä. Yritysten sijoittumiseen liittyvät tekijät on yksi merkittävä ja kiinnostava seutujen kilpailukyvyn edistäjä, mikä on vahvistunut yleisen keskittymiskehityksen myötä. Tässä tutkimuksessa kuvattiin yritysten sijoittumispäätöksiin liittyviä asioita Jämsän kaupungissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet yrityksen sijoittumiseen Jämsään, mikä oli julkisten toimijoiden merkitys sijoittumispäätöksessä ja mitkä asiat tekevät Jämsästä yritysten näkökulmasta houkuttavan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui toimipaikan sijaintiin vaikuttavista tekijöistä alueiden houkuttavuuden, kilpailukyvyn, aluetalouden ja aluekehittämisen sekä agglomera
ation näkökulmasta (Armstrong & Taylor 2000, Sotarauta & Mustikkamäki 2001, Niittykangas 2003, Silander, Tervo & Niittykangas 1997, Fujita, Krugman & Venables 1999) sekä perinteisestä sijaintiteoreettisesta klassisen, strukturalistisen, behavioristisen ja empiirisen sijaintikäyttäytymisen näkökulmasta. Tutkimuksen empiria toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, teemahaastatteluna. Tutkimukseen haastateltiin yhteensä 14 yritystä, joista neljä haastattelua tehtiin verrokkiyrityksistä. Yrityksiltä tiedusteltiin asioita, jotka olivat vaikuttaneet siihen, että yritys ei alkuperäisestä suunnitelmastaan huolimatta sijoittunut Jämsään. Jämsään sijoittumisen avaintekijöinä olivat maankäyttöön ja kaavoitukseen liittyvät asiat sekä tulevaisuuteen suuntautuneet kokonaisvaltaiset ja realistiset kehittämissuunnitelmat, jotka viestivät yrityksille vahvasta seudun kehittämisintentiosta. Julkisen puolen rooli kehittämiskumppanina oli kaksijakoinen; yritykset olivat aktiivisesti yhteydessä seudulliseen elinkeinoyhtiöön ja Jämsän kaupunkiin ja kokivat saaneensa tarpeellista tietoa. Toisaalta koettiin, että julkisella puolella voisi olla enemmän riskinottoroolia yritysten sijoittumiseen liittyvissä asioissa, sen toivottiin olevan ketterämpi, rohkeampi, vahva koordinoija ja sille ehdotettiin elinkeinopoliittisesti merkittävämpää roolia. Houkuttavuuden parantamiseksi toivottiin näkyvää markkinointiviestintää ja esillä oloa. Sijoittumisen epäonnistuminen liittyi ei-sopivaan tonttitarjontaan, kaavoitukseen ja maanhallintaan liittyviin riitoihin sekä rahoituksen puuttumiseen ja lamaan.
...
