Subtekstisyys kirjoittamisen näkökulmasta : Yrjö Kokon satu Pessi ja Illusia subtekstinä Johanna Sinisalon fantasiaromaanissa Ennen päivänlaskua ei voi

Abstract

Tiivistelmä:

Tutkielmani käsittelee Yrjö Kokon satua Pessi ja Illusia (1944) subtekstinä Johanna Sinisalon fantasiaromaanissa Ennen päivänlaskua ei voi (2000). Näkökulmani subtekstisyyteen on Kiril Taranovskyn subtekstianalyysi ja sen liittyminen kirjoittamiseen ja tekijyyteen. Subteksisyyden kautta tarkasteltuna lukeminen on olennainen osa kirjoittamisprosessia. Sinisalon romaani ammentaa monin tavoin Kokon sadusta: Ennen päivänlaskua ei voi sisältää paljon samankaltaisia elementtejä kuin Pessi ja Illusia sekä teemoiltaan että aihepiireiltään ja juonenkäänteiltään. Kuitenkin Sinisalon teoksen voi nähdä suhtautuvan myös osittain kantaaottavasti Kokon satuun, koska Sinisalon romaani nostaa esiin seksuaaliseen tasa-arvoisuuteen liittyviä kysymyksiä. Molemmista teoksista voi löytää myös viittauksia vanhoihin mytologioihin, Ikarokseen, Narkissokseen ja hiisikertomuksiin.

Myyttiseen ulottuvuuteen liittyen tutkin teoksia myös Northrop Fryen ja Carl Gustav Jungin arkkityyppiteorioiden kautta. Arkkityyppien tarkastelu kääntää katseen yhä enemmän kohti kirjoittajaa, koska arkkityypit ovat ennen kaikkea ihmismielen rakenneosia, jotka tulevat esille kirjallisuudessa. Niiden avulla ihmismieli, sen kollektiivinen tiedostamaton tuo itsensä esille vertauskuvien keinoin. Arkkityyppiset symbolit ovat monille teksteille yhteisiä kuvia, ja ne liittävät eri tekstejä toisiinsa. Tällaiset vertauskuvat syntyvät tajunnan projisoidessa sisäisiä liikkeitään osaksi ympäröivää maailmaa. Tutkin, miten vuoden ja vuorokaudenaikojen kierto symboloi hahmojen sisäisiä muutoksia teksteissä, ja miten varjon arkkityypin voi tulkita ilmenevän eräänlaisena kaksoisolentosuhteena. Varjo on jotain, minkä subjekti kieltää, tai mitä hän ei hyväksy itsessään, ja minkä hän sen vuoksi projisoi itsensä ulkopuolelle. Toisaalta kahdentuminen voi tapahtua Wolfgang Iserin mukaan myös kirjoittamisen ja lukemisen tapahtumissa, joissa kirjoittava tai lukeva subjekti astuu toiseen maailmaan omien rajojensa yli.

Työni on strukturalistinen, mutta myös fenomenologinen analyysi. Käytän apunani Martin Heideggerin käsityksiä ajallisuudesta, maailmassa olemisesta ja pitkästymisestä, ja pohdin, miten näiden elementtien ilmeneminen teksteissä polemisoi ihmisen arkipäiväistä suhtautumista ympäröivään maailmaan subjekti-objektisuhteena. Heideggerin mukaan olemisella syvimmällä tasollaan on taipumus kätkeytyä ihmiseltä, mutta esimerkiksi taideteos voi saada aikaan aukeaman, jossa täälläolo tulee esille. Roger Brooke näkee Jungin eksistentialistisena fenomenologina Heideggerin tapaan, ja näillä kahdella on Brooken mukaan paljon yhtäläisyyksiä, sillä molemmat näkemykset pyrkivät ikään kuin pintaa syvemmälle, lähelle ilmiötä ja kokemusta itseään.

Pyrin myös reflektoimaan itseäni kirjoittajana tarkastellessani tutkielmani taiteellista osaa. Pohdin, mitkä kirjoittamiseen liittyvät rajoitteet ja pakotteet ovat ohjanneet omaa työskentelyäni, ja mitä lajillisia ja tyylillisiä piirteitä tekstistäni voi löytää.

Asiasanat: subtekstisyys, poleemisuus, ajallisuus, queer, tekijyys, arkkityppi, kollektiivinen tiedostamaton, projektio, kaksoisolento, kirjoittamisen rajoite ja pakote.