Ravinteiden vaikutus vesikirpun (Daphnia longispina) loisintaan Mekkojärvellä

Abstract

Voimakkaasti humuksisessa Mekkojärvessä Daphnia longispina hallitsee järven eläinplanktonia läpi kesän. Daphnioiden kasvu hidastuu loppukesää kohti kasviplanktonin määrän vähetessä, ja ravinnosta jopa 73 % koostuu bakteeriplanktonista, jonka katsotaan olevan heikompi ravinnonlähde Daphnioille. Isännän ravitsemuksen laadulla voi olla joko positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia vesikirpun loisintaan ja sen runsauteen. Lammin Mekkojärvellä selvitettiin ravinnelisäyksen välillistä vaikutusta vesikirppujen loisintaan kuuden viikon mittaisessa ravinnemanipulaatiokokeessa kuudessa mesokosmoksessa kesällä 2008. Kolme mesokosmosta sai viikottaisen epäorgaanisen typpi- ja fosforilisäyksen ja kolme allasta toimi kontrolleina. Ravinnelisäys kaksinkertaisti epäorgaanisen fosforin määrän vedessä, fosforin ja epäorgaanisen typen suhde lisäyksessä oli 1:10. a-Klorofylli sekä bakteeriplanktonin biomassa ja tiheys eivät eronneet käsittelyiden välillä. Vesikirppujen yksilötiheys ei poikennut eri käsittelyissä, mutta D. longispinan keskikoko oli suurempi ravinnekäsitellyissä altaissa. Vesikirpuilla esiintyi neljää eri loislajia kokeen aikana: ulkoloinen Vorticella sp., mikrosporidit Larssonia obtusa ja USGP (Unknown Small Gut Parasite) sekä ameebamainen ULGP (Unknown Large Gut Parasite). USGP:n epidemia kasvoi kokeen aikana ja sen infektioprosentit erosivat tilastollisesti merkitsevästi käsittelyjen välillä kokeen lopussa ollen suuremmat ravinnekäsitellyissä altaissa. Muiden loisten esiintyminen oli satunnaista tai niissä ei havaittu eroja eri käsittelyiden välillä. USGP -loisen runsastuminen johtui mahdollisesti siitä, että Daphnia longispinan ravinto-olosuhteet olivat paremmat ravinnekäsitellyissä altaissa. Tätä tukee se, että Daphnioiden kasvu ei hidastunut loppukesällä, kuten aiemmissa tutkimuksissa on havaittu.