Korkeakouluohjauksen mahdollisuudet verkossa : Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden verkkotottumukset ohjauksen näkökulmasta

Abstract

Ohjausalalla on herätty sosiaalisen median ja verkko-ohjauksen tutkimukseen. Tutkimuksen tarve onkin ilmeinen sillä, jos ohjaus haluaa olla ihmisten elämän kannalta relevanttia, tulee sen olla valmis muuttumaan ja mukautumaan tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. Jyväskylässä tutkitaan sosiaalisen median hyödyntämistä korkea-asteen ohjauksen ja työelämätaitojen kehittämisessä osana ESR-hanketta ”Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella”. Tämän pro gradu -tutkielman aineisto on osa tätä sosiaalista mediaa ja ohjausalaa koskevaa tutkimushanketta.

Tutkimuksessani pyrin kvantitatiivisesti selvittämään ESR-hankkeesta saadun aineiston avulla Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden Internetin ja sosiaalisen median käyttöä. Keskityn työssäni opiskelijoiden näkökulmaan. Työni tarkoituksena on luoda kuva siitä, mitä Internetin ja sosiaalisen median sovelluksia ja ohjelmia Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan ensimmäisen vuoden opiskelijat käyttävät. Lisäksi tulen selvittämään opiskelijoiden mielipiteitä sosiaalisen median ja verkon sovellusten mahdollisuuksista ohjauksessa. Analyysini tulen suorittamaan PASW-statistics analysointiohjelmalla.

Työni tärkeimmät käsitteet ovat sosiaalinen media ja verkko-ohjaus. Verkko-ohjaus käsitetään työssäni ohjaukseksi, joka tapahtuu joko kokonaan tai osaksi Internetissä. Koen sosiaalisen median sovellusten olevan osa verkko-ohjausta. Verkko-ohjaus voidaan nähdä laajempana käsitteenä, joka kattaa Internetin kaikenlaisen hyödyntämisen ohjauksessa. Sosiaalinen media ja sen sovellukset ovat oma spesifi alansa verkko-ohjauksen kentässä. Sosiaalinen media perustuu avoimelle vuorovaikutukselle, mikä erottaa sen monesta Internet-sovelluksesta, kuten verkko-ohjauksessa perinteisesti suositusta sähköpostista.

Tutkimuksestani tuli esille, että sekä perinteisten verkkosovellusten että sosiaalisen median sovellusten tulee olla ensin osa opiskelijoiden arkipäivää ja jokapäiväistä verkkokäyttäytymistä, ennen kuin sen koetaan soveltuvan ohjaukseen. Opiskelijoille vieraat sovellukset, kuten sosiaaliset virtuaalimaailmat, eivät saaneet myönteistä vastaanottoa ohjauksen työkaluina. Vastaavasti sähköposti, joka oli kaikille opiskelijoille jokapäiväinen osa arkea, koettiin opiskelijoiden mielestä hyväksi ohjausvälineeksi. Aineistoni pohjalta ei voida tehdä yleistyksiä, mutta se antoi ymmärtää, että lisätutkimuksen tarve verkko-ohjauksen ja sosiaalisen median sovellusten konkreettisesta käytöstä ohjauksessa on olemassa. Koen kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen yhdistämisen olevan jatkossa hedelmällistä, jotta voidaan syvällisemmin kartoittaa, mitä lisäarvoa Internetin ja sosiaalisen median sovellukset voivat tarjota verrattuna kasvokkain tapahtuvaan ohjaukseen.