Tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella aloittavan ryhmän työskentelykulttuurin kehittymistä. Tavoitteena oli kuvata työskentelykulttuurin muodostumisen vaiheita sekä löytää tekijöitä, jotka siihen vaikuttivat. Tarkastelimme tutkimusongelmaa kulttuurin kehittymisen teorian kautta (Schein 1987) sekä ryhmän psykoanalyyttisesta näkökulmasta (Bion 1979). Kohderyhmänä oli luokanopettajaopintojaan aloittava 13-henkinen opiskelijaryhmä, joka opiskeli reflektoimiseen kannustavan oivallusryhmän periaattein. Etnografisella menetelmällä kerätty aineisto koostui pääasiassa havainnoinnista sekä kyselyistä. Tutkimuskysymyksenä oli, miten opiskelijatyöryhmä organisoituu ja käsittelee työssä ilmentyviä ongelmia. Tutkimuksen edetessä nousi merkittäväksi havainto, etteivät kulttuurin sisällä toimivat ryhmänjäsenet aina olleet tietoisia toimintaansa vaikuttavista tekijöistä, ja tämän vuoksi työskentely ei aina sujunut tavoitteiden mukaisesti rehellisestä yrittämisestä huolimatta. Osakysymykseksi muotoutuikin, miksi ryhmä ei aina toimi niin kuin sen jäsenet tavoittelevat. Aineiston analyysitapa oli teemoittelu. Keskeisimmäksi tutkimuslöydökseksi nousi ryhmän työskentelykulttuurin kolmivaiheinen kehityskaari. Ensimmäisessä ryhmän alkamisen vaiheessa toimintaa näytti leimaavan riippuvuus sekä kykenemättömyys tarttua työtehtävään. Toiminta kääntyi työnteosta sosiaaliseksi huolloksi, jota selitämme jäsenten tiedostamattomilla sosiaalisten perustarpeiden tyydyttämispyrkimyksillä. Samanaikaisesti haavoittumattomuuden illuusio, eräänlainen jaettu uskomus, ylläpiti vaikutelmaa sujuvasta työstä. Toisessa kehitysvaiheessa uskomus kyseenalaistettiin, kun ryhmän työn etenemättömyys tuli ilmi merkkitapahtumassa. Merkkitapahtuma muutti ryhmän työskentelymallia: odottelu vaihtui kokeiluksi. Kolmannessa kehitysvaiheessa erotimme työnteosta suojautumisen tendenssin, jonka tulkitsemme syntyneen reaktiona merkkitapahtuman aiheuttamaan ahdistukseen. Työntekoon oli syntynyt ristiriita: samalla kun piti edetä, oli suojauduttava konfliktin toistumiselta. Tämä havainnollistui, kun ryhmä päätyi käyttämään puheenjohtajaansa kilpenä välttääkseen takaiskut. Tutkimus keskittyy työskentelykulttuurin suojautuvan toiminnan tarkasteluun, mutta se pyrkii myös huomioimaan kehittymisen. Keskeinen tulos olikin, ettei suojautuminen estä ryhmää kehittymästä. Ryhmä voi reflektoimalla oppia ymmärtämään paremmin toimintansa perusteita ja tätä kautta suuntautumaan selkeämmin kohti tavoitteitaan. ...

ryhmät työryhmät työkulttuuri