Ryhmäinterventioiden yhteys yksinäisyyttä ja alakuloisuutta kokevien 75-79-vuotiaiden henkilöiden asioiden hoitamiskykyyn

Abstract

Ikääntyvien ihmisten yksinäisyys on yksi gerontologian haasteista. Se voi pitkit-tyessään aiheuttaa suuriakin muutoksia toimintakyvyssä ja johtaa avun tarpee-seen. Yksinäisyys ja alakuloisuus eivät aina tule esille normaalissa terveystar-kastuksessa, mutta ne saattavat heikentää kotona selviytymistä mikäli niihin ei puututa ajoissa. Tämän pro gradu - tutkielman tarkoitus on selvittää, voidaanko ryhmäinterventioiden avulla vaikuttaa yksinäisyyttä ja alakuloisuutta kokevien ikääntyvien asioiden hoitamiskykyyn eli IADL- toimintoihin. IADL - toimintoja ovat mm. kaupassa käynti, taloustöiden tekeminen, julkisilla kulkuneuvoilla liikkumi-nen ja raha-asioiden hoitaminen. Tutkimuksessa selvitettiin myös onko sukupuo-lella vaikutusta asioiden hoitamiskykyyn. Tämän kokeellisen, satunnaistetun interventiotutkimuksen tutkimusjoukko (n= 210) koostui Jyväskylän kantakaupungin alueella itsenäisesti asuvista 75 - 79 -vuotiaista miehistä (n= 48) ja naisista (n= 162), jotka kokivat yksinäisyyttä tai ala-kuloisuutta. Satunnaistamisen jälkeen interventioryhmä osallistui syksyllä 2008 ja keväällä 2009 Hyvä Mieli- hankkeen järjestämiin liikunta- tai virikeryhmiin. Ryhmät kokoontuivat kerran viikossa yhteensä kuuden kuukauden ajan. Tutki-mustulokseksi saatiin, että interventioryhmäläiset ja erityisesti liikuntaryhmiin osallistuneet selviytyivät hieman paremmin kevyiden taloustöiden tekemisestä kuin kontrolliryhmäläiset (p=.033). Interventioryhmiin osallistuneilla myös ruoan-laitto ja pyykin peseminen sujuivat paremmin ryhmän jälkeen, mutta erot eivät ol-leet tilastollisesti merkitseviä. Sukupuolten välisiä eroja tarkasteltaessa naiset olivat miehiä itsenäisempiä ruoanlaitossa, pyykin pesemisessä ja puhelimen käy-tössä, mikä kertoo myös ikäluokan sukupuolirooleista. Yksilöllisesti suunniteltuja ryhmätoimintoja tulisi kohdistaa ajoissa yksinäisyyttä ja alakuloisuutta kokeviin ikäihmisiin. Osallistujien poimintaan, interventioiden si-sällön suunnitteluun sekä IADL - toimintojen tarkempaan mittaamiseen tulisi myös rakentaa tutkitun tiedon pohjalta malleja, jotka vastaisivat tietoyhteiskun-nan mukanaan tuomiin haasteisiin ikäihmisillä. IADL- toimintojen arvioiminen aut-taisi löytämään ohjauksen tarpeessa olevat ikäihmiset ajoissa, koska kotona sel-viytymisen heikkenemisen on osoitettu alkavan juuri näistä toiminnoista.