Naisten superpesiksessä käytetyt testit kaudella 1999-2000

Abstract

Pesäpallo on kehittynyt pelinä vuosi vuodelta nopeammaksi. Erityisesti lajisuoritusten tehon sekä lähtö- ja juoksunopeuden kehittyminen tuovat peliin lisää intensiteettiä ja asettavat siten kovempia vaatimuksia pelaajien fyysiselle kunnolle. Kehityksen myötä joukkueiden ottelu- ja harjoitusmäärät ovat myös lisääntyneet. Pesäpallosta ei ole tehty kattavaa lajianalyysiä. Lajianalyysin ensimmäinen vaihe on pelaajien ominaisuuksien analyysi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kerätä tietoa naisten pääsarjatasolla käytetyistä fyysisen kunnon testeistä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselyllä kartoitettiin käytetyt testimenetelmät,tulostaso, sekä fyysisen kunnon valmentajan taustatietoja. Kyselyt lähetettiin kaikille (n = 12)kaudella 1999-2000 naisten pääsarjassa pelanneen joukkueen fyysisen kunnon harjoittelusta vastanneelle valmentajalle. Kyselyn vastausprosentti oli 50% (n = 6). Yksi vastanneista joukkueista ei liittänyt mukaan testituloksia. Joukkueet käyttivät pääasiassa kenttätestejä. Testeillä mitattiin nopeutta, nopeuskestävyyttä,nopeusvoimaa ja maksimivoimaa. Nopeutta mitattiin 30m testillä paikalta lähtien (n = 5), 30mlentävällä (n = 1) ja 40m testillä paikalta (n = 1). 40m testistä erotettiin 20m paikalta ja 20 m lentävänä. Nopeuskestävyyttä mitattiin hapollisella maksimaalisella 2-3x3x30m / 25-30s /2minnopeuskestävyystestillä (n = 2). Käytetyt nopeusvoimatestit olivat 5-loikka (n = 3), tasatassu (n =1), esikevennys- ja staattinen hyppy (n = 2) sekä kuntopallonheittotestit. 5-loikkatulosten minimi,maksimi ja keskiarvo olivat 10,10m, 13,45m ja 11,39 +/- 0,74m. Maksimivoimaa mitattiin 1 toistonmaksimitestein (1TM). Suosituin testi oli rinnalleveto (n = 4), jonka minimi, maksimi ja keskihajonta olivat 35,0kg, 70,0kg ja 53,7 +/- 8,9kg. Muita 1TM —testejä olivat 1/2-kyykky (n = 2) ja penkkipunnerrus (n = 2). Yksi valmentaja suhteutti 1TM —tulokset kehon painoon. Nopeustesteistä suosituin oli 30m nopeustesti (n = 5). Joukkueiden nopeimpien pelaajien aikojenkeskiarvo oli 4,24 +/- 0,20sek. 30m nopeustestituloksen yhteyttä muihin testituloksiin tutkittiin. Merkittävä yhteys nopeuteen löydettiin painon ja 5-loikan välillä. Fyysisen kunnon valmentajien keski-ikä oli 33 —vuotta (n = 6). Heistä neljä oli miestä ja kaksinaista. Valmennuskokemus ja -koulutus oli hankittu joko pesäpallosta (n = 3) tai yleisurheilusta (n= 3). Testien valintaan vaikutti mm. testien tuoma harjoittelumotivaatio, lajianalyysi, toteutuksenyksinkertaisuus, menetelmien hyvä käyttöarvo, aikaraja, oma kokemus, perinne seurassa. Fyysisen kunnon testit kohdistuivat yksinomaan juoksunopeus-, nopeusvoima ja maksimivoimaominaisuuksiin. Se voidaan nähdä positiivisena asiana, onhan pesäpallossa nähtävissä paljon juuri juoksunopeutta ja nopeusvoimaa vaativia yksittäisiä suorituksia. Toisaalta pesäpallo on kehittymisensä myötä muokkautunut hyvin monipuolista kehon hallintaa, ketteryyttä ja liikeketjujen käyttöä vaativaksi lajiksi. Lisäksi yksittäisen ottelun intensiteetti, harjoittelumäärä jaottelutiheys on kasvanut viime vuosina. Nämä tekijät saattavat asettaa tulevaisuudessa kehitysvaatimuksia myös muille kuin juoksunopeuden ja nopeusvoiman osa-alueille.