Infrapunasaunomisen vaikutus kestävyyssuorituksesta palautumiseen nuorilla kuntoilijamiehillä

Abstract

Mari Kristiina Mäntykoski. Liikuntafysiologian kandidaatintutkielma. Syksy 2010. Infrapunasaunomisen vaikutus kestävyyssuorituksesta palautumiseen nuorilla kuntoilijamiehillä. 51s.

Tausta. Raskas kestävyyskuormitus on elimistölle stressitekijä, joka järkyttää hengitys- ja verenkiertoelimistön, hermolihasjärjestelmän ja hormonaalisen kokonaisuuden tasapainotilaa. Tasapainon palauttamista eli palautumista pyritään nopeuttamaan monin keinoin. Eräs menetelmä on saunominen eri muotoineen. Infrapunasaunomisen vaikutusten (lämpö- ja säteilyenergian) on esitetty vastaavan hengitys- ja verenkiertoelimistön osalta kevyen aerobisen liikkumisen palautumisvaikutuksia. Säteilyenergia kulkee jopa 4-5 cm:n syvyyteen kudoksiin. Hermolihasjärjestelmän ja hormonaalisten vaikutusten osalta tutkimustulokset ovat kuitenkin suppeita ja ristiriitaisia. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää kestävyyskuormitukseen liittyvien muuttujien avulla infrapunasaunomisen vaikutuksia sekä lepotilaan että kestävyysharjoituksesta palautumiseen.

Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 10 nuorta (25,3 ± 8,4 vuotta) kuntoilijamiestä, jotka suorittivat kuusi testiosiota. Ensimmäinen ja viimeinen testiosio (kontrollimittaukset) sisälsivät 30 minuutin saunassa istumisen ja 30 minuutin lepoistunnan niin, että ensimmäisellä kerralla saunottiin infrapunasaunassa (Harvia Oy:n Radiant Infrasauna SGC1210BR) ja viimeisellä tavallisessa saunassa. Kontrollimittauksissa koehenkilöiltä mitattiin sykettä (Polar RS800, Kempele, Finland) koko osion ajan, paino ennen ja jälkeen saunomisen, verenpaine (Omron M1, Normomedical Oy, Helsinki, Finland) 10 minuutin välein, ja otettiin verinäytteet kyynärlaskimosta (perusverenkuva, pH, elektrolyytit, hemoglobiini, hematokriitti, kortisoli, testosteroni) ennen, puolivälissä ja jälkeen saunomisen sekä lepoistunnan jälkeen. Lisäksi koehenkilöt täyttivät saunakyselyn lepoistunnan aikana. Kaksi muuta mittausosiota olivat kestävyyskuormitusosioita, jotka sisälsivät juoksumattokuormituksen saunomis- tai kontrollipalautuksella (istuminen huoneenlämmössä) sekä lepoistunnan. Näissä osioissa koehenkilöiltä mitattiin sykettä koko osion ajan, hapenkulutusta (Oxygon Pro, Carefusion, CA, USA) juoksun ja lepoistunnan aikana ja ennen juoksua verenpaine, paino, kevennyshypyt (Newtest, Oulu, Finland), verinäyte otettiin laktaatin määritystä (Biosen C-line, Fennolab, Vantaa, Finland) varten ja rasitustuntemus (RPE). Juoksun aikana kerätystä aineistosta mitattiin laktaatti ja RPE joka kuormalla. Heti juoksun jälkeen mitattiin RPE, laktaatti, kevennyshypyt, verenpaine ja paino. Saunomisessa tai kontrolli- istunnassa koehenkilöiltä kerätystä aineistosta mitattiin laktaatti 5, 10 ja 30 minuutin kohdalla ja verenpaine sekä palautumistuntemus 10 minuutin välein. Osion aikana koehenkilöiden piti nauttia viisi desilitraa vettä ja osion jälkeen he suorittivat kevennyshypyt. Lepoistunnassa saunallisen kuormitusosion jälkeen koehenkilöt täyttivät saunakyselyn, ja heiltä mitattiin verenpaine, palautumistuntemus ja laktaatti istunnan puolessa välissä ja lopussa. Kuormitusosioissa kyynärlaskimoverinäytteet (perusverenkuva, pH, elektrolyytit, hemoglobiini, hematokriitti, kortisoli, testosteroni) otettiin ennen ja jälkeen juoksun, saunan/kontrollin puolessa välissä ja lopussa sekä lepoistunnan jälkeen. Tilastollisina menetelminä olivat ANOVA, t-testi ja Wilcoxonin testi.

Tulokset. Kontrolliosiot. Verrattaessa infrapunasaunomisen (lämpötila 35-50 ºC, kosteus 25-35%) ja tavallisen saunomisen (lämpötila 39-45 ºC, kosteus 70-90%) kontrolliosioita, syke-arvot olivat normaalisaunomisessa (75±9 ja 88±18) 20 ja 30 minuutin kohdalla infrapunasaunomista korkeampia (70±8 ja 71±7) ja ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,04 ja p=0,05). Saunakyselyiden perusteella koehenkilöt kokivat infrapunasaunan miedon lämmön ja ilmankosteuden pääosin miellyttäväksi ja rentouttavaksi.

Kestävyyskuormitukset. Kestävyyskuormituksessa koehenkilöt kokivat viimeisen kuorman molemmilla mittauskerroilla maksimaalisen rasittavaksi (RPE 19-20). Kevennyshypyn korkeudessa infrapunasaunomisen jälkeiset arvot olivat keskimäärin 2,3 ± 2,4 senttimetriä parempia, mikä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,014). Sen sijaan infrapunasaunomisen jälkeinen palautuminen ei eronnut merkitsevästi kontrolli-istuntapalautumisesta verenpaineen, laktaatin, hikoilun (=painon muutos), hapenkulutuksen, pH:n, elektrolyyttien, hemoglobiinin, hematokriitin, kortisolin tai testosteronin osalta. Palautumistuntemukset eivät myöskään eronneet toisistaan infrapunasaunomisen tai istumapalautuksen aikana. Koehenkilöt täyttivät saunallisessa kuormitusosioissa saunakyselyn, jossa heiltä kyseltiin saunomisen mahdollisista rentouttavista, virkistävistä ja kipua lievittävistä tuntemuksista. Heitä pyydettiin myös vertailemaan infrapunasaunomista normaalisaunomiseen. Pääosin koehenkilöt kokivat infrapunasaunomisen rentouttavaksi sen normaalisaunomista miedomman lämmön ja ilmankosteuden vuoksi. Muutama koki myös, että infrapunasaunominen virkisti ja lievitti kipuja. Joissakin vastauksissa taas koettiin, että normaalisaunomiseen tottuneena infrapunasaunomisen mieto lämpö ja sitä kautta vähäisempi hikoilun tunne, sekä vähäinen ilmankosteus, tuntuivat hieman epämiellyttäviltä ja saunominen tehottomalta.

Johtopäätös. Johtopäätöksenä on, että infrapunasaunomisen syvällistä säteilyenergiaa (4-5 cm:n syvyyteen kudoksiin), mietoa lämpötilaa (35 - 50 ºC) ja vähäistä kosteutta (25 – 35 %)) voidaan pitää hermolihasjärjestelmän voimantuoton tehokkuuden ja vireystilan kannalta positiivisena tekijänä kestävyyssuorituksesta palautumisen aikana.