EETTISEN ARVOTIETOISUUTEMME KEHITTYMISESTÄ
Samppa Koivula
Filosofia/maisteriohjelma
Pro gradu-tutkielma
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Jyväskylän yliopisto
Ohjaaja: Jussi Kotkavirta
Lokakuu 2010
124 sivua
Tämän tutkielman tavoitteena on ollut kuvata ihmisen eettisen arvotietoisuuden kehittymisen prosessia yksilön näkökulmasta. Tutkielman teoreettisena pääviitekehyksenä on käytetty Platonin teoriaa ihmissielun kolmesta tasosta. Tähän pääviitekehykseen liittyen, yksilön näkökulman vahvistamiseksi, on peilattu André Comte-Sponvillen teoriaa rakkauden kolmestatasosta. Kontrastin luomiseksi on myös tarkasteltu muutamia sellaisia filosofeja (Aristoteles,Nietzsche) ja aatesuuntia (Freudin psykoanalyyttinen teoria sekä buddhismi), jotka ovat esittäneet kritiikkiä Platonin sieluteoriaa kohtaan ja/tai saaneet vaikutteita ajatteluunsa tästä teoriasta. Lopuksi tutkielmassa on pohdittu eettisen arvotietoisuuden kehittymisen teeman merkitystä nykyihmisen sekä myös hieman nyky-
yhteiskunnan kannalta.
Tutkimuksen keskeinen menetelmä on ollut vertailu. Aineistona ovat toimineet pääasiassa mainittujen filosofien teokset ja niiden kommentaarit. Nykyhetken eettisyyden pohdinnan osalta aineistona ovat olleet etiikan nykykirjallisuus, esseekirjoitukset etiikan alueelta sekä ajankohtaiset lehtiartikkelit.
Tutkielman keskeiset tulokset ovat seuraavanlaisia: Kukaan käsittelemistäni filosofeista ja nykyajattelijoista ei ole mielestäni pystynyt riittävällä laajuudella ja syvyydellä kuvaamaan eettisen arvotietoisuuden kehityksen prosessia tai sitä, miksi tämä prosessi on tärkeä yksilölle ja sitä kautta myös välillisesti yhteiskunnalle. Jokainen heistä on kuitenkin mielestäni omalla tavallaan tuonut esille ainakin kaksi eettiseen arvotietoisuuden kehittymiseen liittyvää
peruspilaria: Ensinnäkin, eettisen arvotietoisuuden kehityksen prosessissa tietoisuutemme ja ymmärryksemme itsestämme kasvaa. Samassa suhteessa vaikuttaa kehittyvän myös eettinen arvotietoisuutemme. Toiseksi, mitä pidemmälle arvotietoisuutemme kehitys etenee, sitä vaikeampaa meidän on todennäköisesti tehdä itsemme, toisten ihmisten tai elinympäristömme kannalta vahingollisia ratkaisuja. Käytännön johtopäätöksenä: Mitä paremmin ja aikaisemmin me nämä peruspilarit sisäistämme, sitä harmonisemman elämän me voimme luoda itsemme,yhteiskuntamme ja elinympäristömme kannalta.
...
