Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.authorHaapaniemi, Teppo
dc.date.accessioned2010-10-10T11:50:20Z
dc.date.available2010-10-10T11:50:20Z
dc.date.issued2010
dc.identifier.otheroai:jykdok.linneanet.fi:1137705
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/25468
dc.description.abstractIhmistä infektoivat enterovirukset luokitellaan ihmisen enterovirus A-, B-, C- ja D -lajeihin sekä rinoviruslajeihin. Nämä lajit sisältävät runsaasti alalajeja, joita tunnetaankin yli 200. Enterovirus on pieni, ikosahedraalinen, genomiltaan yksijuosteinen ja positiivissäikeinen RNA-virus, joka on yleinen taudinaiheuttaja kaikissa ikäryhmissä. Enterovirusinfektioiden epäillään olevan monien autoimmuunisairauksien patogeneesin taustalla. Enteroviruksia pidetään todennäköisimpänä tyypin 1 diabetesta (T1D) aiheuttavana virussukuna, sillä enterovirusinfektioita on todettu diabeetikoilta terveitä useammin monissa eri tutkimuksissa. Vaikka enterovirusinfektiot on yhdistetty T1D:n patogeneesiin, ei enterovirusten osuutta sairauden puhkeamisessa ole kyetty täysin todistamaan. Enterovirusten ja T1D:n välisen epidemiologisen yhteyden osoittaminen on haastavaa, sillä tutkimuksia vaikeuttavat T1D:n oireeton, jopa vuosia kestävä esivaihe sekä haimakudosnäytteiden heikko saatavuus. Vaikka enterovirusdetektiossa immunohistokemialliset menetelmät (IHC) ja in situ -hybridisaatio(ISH) ovat osoittautuneet toimiviksi formaliinifiksattuja kudosnäytteitä käytettäessä, tulee näitä menetelmiä edelleen kehittää detektion luotettavuuden varmistamiseksi. Tutkielman tarkoituksena oli vahvistaa enterovirusdetektion luotettavuutta suunnittelemillamme lajispesifisillä koettimilla sekä omassa laboratoriossamme tuotetuilla polyklonaalisilla enterovirusvasta-aineilla ja arvioida näiden soveltuvuutta enterovirusdetektioon haimakudoksesta. Tutkielman tarkoituksena oli myös selventää tietoa enterovirusten isäntäsoluspesifisyydestä ihmisen haimakudoksessa. Tutkimuksessa näytemateriaalina käytettiin formaliinifiksattuja ja parafiiniin valettuja ihmisten haimakudosleikkeitä ja Balb/c-hiirten monikudosleikkeitä. Enterovirusvastaaineina käytettiin polyklonaalisia kanin vasta-aineita, jotka olivat suunniteltu coxsackievirus A16 (CAV16)-, coxsackievirus B3 (CBV3)- ja echovirus 11 -spesifisiksi. Tutkimuksessa käytettiin ISH-menetelmää sekä kahta erilaista IHC-menetelmää: immunoperoksidaasivärjäystä sekä immunofluoresenssiin perustuvaa kaksoisvärjäystä (IFA). Immunoperoksidaasivärjäyksen avulla seulottiin enteroviruksia ihmisen haimakudosleikkeistä (n=12). Viruspositiivisuutta löydettiin kolmesta haimakudoksesta CAV16 spesifisellä vasta-aineella. CBV3- ja Echo11 -vasta-aineilla positiivisuutta ei löydetty. CAV16 saarekesoluspesifisyyden määrittämiseksi IFA toteutettiin käyttäen CAV16 vasta-ainetta sekä kaupallisia vasta-aineita saarekesoluspesifisiä peptidihormoneja insuliinia, glukagonia ja somatostatiinia vastaan. ISH-määritystä varten enteroviruslajispesifiset DNA-koettimet suunniteltiin sitoutumaan enterovirusgenomin konservoituneille 2C- ja 3D -geenialueille. Lisäksi suunniteltiin koetin, joka sitoutuu enteroviruksen negatiiviseen RNA-juosteeseen, jota virus käyttää templaattina replikaatiossaan. ISH-menetelmä optimoitiin CBV3 infektoidun Balb/c -hiiren kudosleikkeillä. IFA:n mukaan CAV16 infektio rajoittuu haimakudoksessa ainoastaan saarekkeiden insuliinia tuottaviin β-soluihin ja tulokset tukevat yleistä käsitystä enterovirusinfektion β-soluspesifisyydestä. Löytö on merkittävä sillä CAV16 saarekesoluspesifisyyttä ei ole aiemmin osoitettu. Ainoastaan enterovirus B-lajispesifiset koettimet sekä enteroviruksen negatiiviseen juosteeseen sitoutuva koetin, tunnistivat CBV3-virusta hiiren haimakudoksesta, mikä viittaa lajispesifiseen hybridisoitumiseen. Koettimien yhtäaikainen käyttö samassa ISH-reaktiossa ei häirinnyt enterovirus B-lajispesifisten koettimien hybridisoitumista. Itsesuunnitellut koettimet sekä itsetuotetut vasta-aineet lisäävät enterovirusdetektion luotettavuutta merkittävästi, varsinkin jos niitä käytetään kaupallisten koettimien ja vasta-aineiden rinnalla.
dc.format.extent91 sivua
dc.language.isofin
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.rightsJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.titleEnterovirusten detektio haimakudoksesta in situ -hybridisaatiolla ja immunofluoresenssiinperustuvalla kaksoisvärjäysmenetelmällä
dc.typeBooken
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201010102972
dc.type.dcmitypeTexten
dc.type.ontasotPro gradufi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaMatemaattis-luonnontieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Sciencesen
dc.contributor.laitosBio- ja ympäristötieteiden laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of Biological and Environmental Scienceen
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineSolu- ja molekyylibiologiafi
dc.contributor.oppiaineCell and molecular biologyen
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.contributor.oppiainekoodi4013
dc.subject.ysoenterovirukset
dc.subject.ysodiabetes


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot