Liitän lastensuojeluilmoituskäytäntöjä koskevan tutkimukseni lapsia, nuoria ja lapsiperhei-tä koskevan sosiaalisen kontrollin laajempaan murrokseen ja siirtymään 1990-luvun alku-puolella harjoitetusta hyvinvointipolitiikasta kohti 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun riskipolitiikkaa. Myöhäismodernille aikakaudelle on ominaista kasvava huoli, riskienhal-linta ja vastuuttava järjestyksenpitopolitiikka. Lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskeva huoli on lisääntynyt, toleranssi madaltunut ja reaktiivisuus lisääntynyt. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen on tässä tutkimuksessa ymmärretty riskipolitiikalle ominaisena toimintakäytän-tönä. (Harrikari 2008; Satka 2009.) Olen analysoinut lastensuojeluilmoituksia Edwin M. Lemertin (1951, 1967) yhteisöreaktion teorian viitekehyksestä. Tarkastelen lastensuoje-luilmoituksen tekemistä suvaitsevaisuustason kriittisen pisteen ylittävänä yhteisöllisenä re-aktiona, jonka osatekijöitä ovat poikkeavuuden ja toleranssin määrittelykäytännöt. Ymmär-rän lastensu
ojeluilmoituksen yhteisöllisenä reaktiona, joka seuraa normeja asettavan yhtei-sön suvaitsevaisuuden kriittisenpisteen ylittymisenä. Suvaitsevaisuuden taso ilmenee yhtei-sössä, ja se kuvaa laajemminkin kunnan näkemystä ns. ”puuttumisen eetoksesta”. Keskei-nen kysymys kuuluu, mikä saa aikaan kriittisen pisteen ylittymisen eli lastensuojeluilmoi-tuksen tekemisen? (Pekkarinen 2010; Harrikari 2006b.) Tutkimukseni perusjoukon muodostavat lastensuojeluilmoitukset (8377), jotka on tehty ai-kavälillä tammikuu 2008 – kesäkuu 2009. Tästä perusjoukosta olen poiminut systemaatti-sella otannalla 2092 lastensuojeluilmoituksen otoksen. Tutkimuksen aineisto on kerätty Vantaan lastensuojelun käytössä olevasta asiakastietojärjestelmästä (VATJ) syyskuussa 2009. Analysoin lastensuojeluilmoituksia kvantitatiivisella ja kvalitatiivisella tutkimusme-netelmällä. Lastensuojeluilmoituskäytäntö näyttäisi kytkeytyvän tiiviisti riskipolitiikan tunnusmerkit täyttävään puuttumisen kulttuuriin. Lastensuojeluilmoituksia tehdään nykyään myös sellai-sista asioista, jotka ennen hoituivat normaalipalveluiden piirissä. Poliisin ääni kuuluu las-tensuojeluilmoituksissa kaikista eniten. Ero muihin ilmoittajiin on melkoinen. Rikoksella oireilu näyttäytyi suurimpana ongelmana. Koulu on toinen merkittävä taho, jossa kontrolli-ilmapiirin muutos tulee selkeästi esille. Lapset ovat huonotapaisia ja eivät osaa käyttäytyä. Koulu peräänkuuluttaa koulukuria. Viranomaisten ja lähiyhteisöjen suvaitsevaisuuden taso kertoo riskipolitiikan mukaisesta toiminnasta, mutta ennen kaikkea siitä, kuinka nämä yh-teisöt ovat omalta taholtaan luomassa poikkeavan lapsen kuvaa.
...
