Ikääntymisen myötä luustolihaksen rakenteessa ja toiminnassa tapahtuu monia muutoksia, jotka vaikuttavat lihaksen massaan ja suorituskykyyn heikentävästi. Lihassolujen määrä ja koko vähenee sekä rasva- ja sidekudoksen määrä lihaksessa kasvaa. Näihin muutoksiin vaikuttavat mm. hormonaaliset tekijät, mutta taustalla olevia tarkkoja mekanismeja ei vielä tunneta. Naisilla lihasvoiman heikkenemisen on havaittu kiihtyvän vaihdevuosi-iässä ja hormonikorvaushoidon on havaittu hidastavan tätä ilmiötä. Kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan ole antaneet yhdenmukaisia tuloksia. Estrogeeni on kuitenkin yksi todennäköinen vaikuttaja lihaksen toiminnan säätelyssä, ja lihassolujen onkin todettu ilmentävän sekä estrogeenireseptori α:aa että β:aa. In vitro -tutkimukset lihassoluilla ovat myös paljastaneet, että estrogeeni aktivoi fosfoinositoli 3-kinaasi/proteiinikinaasi B (PI3K/Akt) -signaalireitin. Tämän reitin aktivoi myös insuliinin kaltainen kasvutekijä 1 (IGF-1), joka on yksi tärkeimmistä lihaksen
kasvua ja uusiutumista säätelevistä tekijöistä. IGF-1 on peptidihormoni, jota tuotetaan pääasiassa maksassa. IGF-1 aktivoi signaalireittejä, jotka säätelevät solun kasvua, jakautumista ja apoptoosia. Lihas voi hyödyntää verenkierrossa olevaa IGF-1:stä, mutta myös lihaksen oma IGF-1:n tuotto lisääntyy voimakkaasti intensiivisen liikunnan aikana. Ihmisen lihaksessa ilmentyy kolmea eri IGF-1:n silmukointivarianttia; IGF-1Ea, IGF-1Eb ja IGF-1Ec eli MGF.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hormonikorvaushoidon vaikutusta ikääntyvien naisten luustolihassolutyyppien jakaumaan ja kokoon, sekä lihaksen IGF-1:n silmukointivarianttien ilmentymiseen ja lokalisaatioon. Tarkoituksena oli myös tutkia lihaksen IGF-1-silmukointivarianttien yhteyttä luustolihassolu-tyyppien jakaumaan ja kokoon.
Tutkimusaineistona oli ryhmä 60−70-vuotiaita naisia, joista 15 oli käyttänyt hormonikorvaushoitoa viimeisen kymmenen vuoden aikana (käyttöaika 0,5-11 vuotta) ja 24 ei ollut koskaan käyttänyt. Tutkittavilta mitattiin antropometriset ominaisuudet sekä liikunta-aktiivisuus. Lisäksi tutkittavilta otettiin lihasbiopsiat biokemiallisia analyysejä varten. Lihassolutyyppijakauma ja lihassolujen koko määritettiin ATPaasi-värjäyksellä. Lihaksen IGF-1:n silmukointivarianttien lähetti-RNA-tasot määritettiin reaaliaika-PCR:llä. IGF-1Ea:n ja MGF:n lokalisaatio tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin poikkileikkeistä.
Hormonikorvaushoidolla ei ollut merkittävää vaikutusta lihassolujen kokoon, lihassolutyyppijakaumaan eikä IGF-1:n silmukointivarianttien ilmentymiseen. Tuloksia kokonaisuutena tarkasteltaessa vaikuttaa kuitenkin siltä, että hormonikorvaushoito suosii tyypin II lihassoluja, joiden koko ja suhteellinen osuus oli hiukan suurempi hormonikorvaushoitoa käyttäneillä. Juuri tyypin II lihassolut ovat herkkiä ikääntymisen vaikutuksille ja saattaa olla, että hormonikorvaushoito hidastaa näitä ikääntymiseen liittyviä muutoksia. Hormonikorvaushoidolla ei myöskään ollut vaikutusta IGF-1Ea:n ja MGF:n lokalisaatioon lihaskudoksessa. IGF-1Ea ja MGF lokalisoituivat odotetusti solukalvon läheisyyteen. Kaikki variantit tunnistava IGF-1-vasta-aine lokalisoitui lihaskudoksessa lihassolujen (ja mahdollisesti satelliittisolujen) tumiin. Tämä hieman yllättävä tulos saattaa johtua IGF-1Eb:n tumalokalisoitumisesta, koska IGF-1Eb:n transkriptistä on löydetty tumalokalisaatiosignaali. IGF-1Eb toimintaa ei vielä tunneta, mutta voi olla, että IGF-1Eb:llä on tärkeä rooli lihasssolujen geenien ilmentymisen säätelyssä.
...
