Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ennustaako huono kuntotestien tulos niskakipuja tai niskan toiminta-kyvyn rajoitusten ilmaantumista kahdeksan vuoden seurannassa keski-ikäisellä väestöllä. Tuloksissa on esitetty myös yhteydet poikkileikkausasetelmassa.
Tutkimukseen kutsuttiin 826 henkilöä, joista osallistui 498. Heille tehtiin UKK-terveyskuntotestit. Tutkimukseen hyväksyttiin mukaan vain ne, joilla ei ollut alkutilanteessa (v. 1993 ja/tai 1996) niskakipuja eikä sen aiheuttamia toiminnan rajoituksia (n=286). Heistä 83% vastasi niskaa koskevaan seurantakyselyyn (n=237) vuonna 2004.
Kyselylomakkeella selvitettiin itse arvioitu niskan ja hartia-alueen toimintakyky ja kipu. Kysymykset olivat a) ”esiintyykö teillä niskan tai hartian alueella kipua tai särkyä?”, b) ”miten usein teillä esiintyy niskan tai hartian alueella kipua pään kääntämisessä sivusuuntiin?” ja c) ”miten usein teillä esiintyy vaikeuksia työskennellä yläraajat kohoasennossa?”.
Terveyskuntoa mitattiin yhdeks
ällä kenttätestillä, joiden suoritustapa oli tarkoin vakioitu. Tutkimuksessa käytetyt testit olivat yhdellä jalalla seisominen, kapealla palkilla seisominen, takaperin kävely, hartiaseudun liikkuvuus, vartalon sivutaivutus, puristusvoima, muunneltu punnerrus, selän staattinen jännitys ja 2 km:n kävely-testi.
Tulosten perusteella huono puristusvoima (OR 1.8, 95% LV 1.1-2.9) ja huono 2km:n kävelytestin aika (OR 1.9, 1.2-3.2) olivat yhteydessä niskakipuihin, kun huonokuntoisten ryhmää verrattiin hyväkuntoisten ryhmään. Huono dynaaminen tasapaino takaperin kävelyssä (OR 2.0, 1.1-3.8), heikko tulos muunnellussa punnerruksessa (OR 2.1, 1.1-3.9) ja huono niska-hartiaseudun liikkuvuus (OR 1.9, 1.1-3.4) olivat yhteydessä ongelmiin pään kääntämiseen sivusuuntiin. Vaikeuksiin työskennellä yläraajat kohoasennossa oli yhteydessä huono 2km:n kävelytestin aika (OR 2.9, 1.7-5.1), huonoon tulokseen vartalon sivutaivutuksessa (OR 2.2, 1.3-3.8) ja huonoon tulokseen muunnellussa punnerruksessa (OR 4.3, 2.3-7.8).
Hidas takaperin kävelyaika (OR 2.3, 1.1-4.8) ennusti vaikeuksia työskennellä yläraajat kohoasennossa, kun huonokuntoisten ryhmää verrattiin hyväkuntoisten ryhmään. Huono niska-hartiaseudun liikkuvuus (OR 2.6, 1.1-6.2) ennusti niskakipua, kun niitä, joilla oli voimakasta liikerajoitusta, verrattiin muihin.
Tutkimus vahvistaa näkemystä siitä, että huono fyysinen kunto ei ole merkittävä niskakivun ja niskan toimintakyvyn rajoitusten vaaratekijä. Viitteitä liikehallintakyvyn ja liikkuvuuden yhteydestä niskavaivojen ilmaantumiselle kuitenkin löytyi. Lisätutkimuksia tarvitaan, sillä fyysisen kunnon merkitystä niskakivun sekä siihen liittyvien toiminnanrajoitusten ilmaantumiselle on seuranta-asetelmassa tutkittu ongelman yleisyyteen nähden varsin vähän.
...
