Siian rakkoloision (Henneguya zschokkei) elämänkierto sekä esiintyminen kalassa ja harvasukamadossa

Abstract

Siian rakkoloisio (Henneguya zschokkei) on Myxozoa-pääjaksoon kuuluva itiöloinen. Myxozoa-loisilla on monimutkainen elämänkierto, joka pitää sisällään sekä selkärangattoman että selkärankaisen isäntäeliön. Siian rakkoloision pääisäntä on harvasukamato (Oligochaeta) ja väli-isäntä on siika (Coregonus lavaretus). Rakkoloisiota on tavattu mahdollisesti myös muikulla (C. albula). Loisitun kalan lihaksessa on valkoisia ellipsin muotoisia kystejä, joiden sisällä on maitomaista nestettä. Neste sisältää suuren määrän mikroskooppisia kaksihäntäisiä myksospoori-itiöitä. Kalan lihaksessa voi olla useita, jopa satoja erikokoisia kystejä. Loinen aiheuttaa ongelmia niin kalanviljelyssä kuin vapaa-ajankalastuksessakin. RKTL:n mukaan rakkoloisio on yksi tärkeimmistä siian viljelyn kehittymistä haittaavista tekijöistä maassamme. Loisen aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi elämänkierron ymmärtäminen on tärkeää. Tutkimuksen pääkysymykset olivat: a) mikä harvasukamatolaji toimii loisen pääisäntänä, b) mikä on loisen kehittymisnopeus siiassa ja c) mikä on loisen kehittymisnopeus harvasukamadossa? Pro gradu –tutkielmassani selvitettiin loisen harvasukamatoisäntä, kehittymisnopeus harvasukamatoisännässä ja elämänkierto kokeellisin infektoinnein. 3,5 kuukauden kuluttua harvasukamatojen infektoinnista oli ensimmäiset aktinospoorit havaittavissa 8 °C lämpötilassa. 16 °C:ssa ja infektoimattomissa kontrolleissa aktinospooreja ei kehittynyt. Isäntälajiksi paljastui Stylodrilus heringianus-harvasukamato, joka kuuluu Lumbriculidae-heimoon. Siian rakkoloision aktinospoori-vaihetta ei ole onnistuttu aikaisemmin havaitsemaan eikä harvasukamatoisäntää ole tunnettu. Isäntälaji saatiin selville seuraamalla matoyksilöistä tulevaa parveilua kuoppalevyllä. Loisen kehittymisnopeutta siiassa selvitettiin tutkimalla rakkoloisio-infektiota vuodenaikaisesti kesäkuulta syyskuulle kolmella eri siikakohortilla kalanviljelylaitoksella. Kalat olivat saaneet infektion sisämaan kalanviljelylaitoksessa. Tutkimuksessa selvisi, että uusi kystisukupolvi ilmestyy kaloihin elokuussa ja vaikka hyvin harvoin ensimmäiset infektiot olivat havaittavissa jo toisena kesänä, alkoivat loisen kystit erottua siioista pääasiassa vasta kalan kolmannen kesän aikana.